Ilta on jo hämärtynyt. Sankarihautausmaa on juhlavalaistu kynttilöin. On rauhallista, mutta ilmassa on juhlan tuntua ihmisten kerääntyessä paikalle. Kaikki ovat hiljaa, odottavat. Pian mäen nyppylän takaa alkaa valo kajastaa, kuuluu askelten narinaa lumessa. Sieltähän se tulee, tulee aivan niin kuin on tullut vuosikymmenet, tulee Pihlajaveden Koipikankaan hautausmaalle. Esko Reinikka kertoo olevansa nyt 41. kerran vastassa. Soihtukulkue on kulkenut parin kilometrin matkan hiljaiseloa symbolisoivan kaupan nurkalta Pakkalanmäeltä.Pastori Teemu Hälli toivottaa itsenäisyyden juhlijat tervetulleiksi muistojuhlaan ja sitten lauletaan isiemme synnyttämästä ja turvaamasta Suomesta, virren 583 kautta Veikko Lamminahon jäätyä eläkkeelle uuden kanttorin Leena Giers-Koljosen johdolla. Juhlapuheen pitää ylil evp Samuli Kallio, jonka puhe käsittelee itsenäisyyttä ja suomalaisuuden syntyä. Jatkan tästä.
Kymmenkunta vuotta sitten Suomi liitettiin EU:hun ja päätäntä siirtyi Brysseliin. Toisaalta puhumme myös globalisaatiosta, ihannoimme kaikkea sitä, mitä muualla on, ylistämme vapaata maailmaa, kaiken maailman menoa ja esineistämistä. Olemme osa kansainvälistä kuluttajaperhettä, osa markkinataloutta, olemme myös keuruulaisia, pihlajavetisiä. Taitaa olla mahdoton yhtälö sovittaa yhteen asumista Pihlajavedellä ja toisaalta elämää maailman kulkua määräävissä metropoleissa – todellakin mahdotonta. Mutta siitä huolimatta ihannoimme saippuaoopperoita, turhuuden markkinoita.
Olemme valmiit tuomitsemaan Hitlerin suuruuden hulluuden ja oman rodun, arjalaisuuden, ylistyksen, mutta unohdamme sen, että Saksahan maailmaa valloitti, Ranskan nujersi. Hitlerhän oli Saksa. Yhtä hyvin voimme muistella naapurin Napoleonin valloituksia ja miten ihmeessä Napoleon olisi pystynyt uskomattomiin saavutuksiin, ellei sitten kansan avustuksella; Napoleonhan oli Ranska. Muutama viikko sitten USA valitsi toistamiseen presidentikseen George W. Bushin. Olemme valmiit lähtemään barrikadeille kauheaa Bushia kaatamaan ja taas unohdamme, että Bushan on yhtä kuin Amerikka. Ja kun vielä jatkamme pohdintaa, niin voimme katsoa omaan napaamme. Ihannoimme amerikkalaisuutta ja mehän olemme synnyttäneet jokapäiväisillä valinnoillamme, ostoillamme, maailmanpoliisina häärivän USA:n. Ilman meitä USA ei olisi sitä, mitä nyt on.
Meidän on vaikea kohdata itsenäisyyttä, uskoa itsenäisyyteen ilman, että ihannoimme ympäröivää maailmaa. Itsetuntomme on kateissa, ainakin muulloin kuin voittoisan jääkiekon MM-finaalin jälkeen melkein 10 vuotta sitten. Meidän tulisi ymmärtää, että itsenäisyys on sydämessämme ja kun tämän tiedostamme, niin silloin voimme kohdata maailman, ilman että ensin pyydämme anteeksi, että olemme suomalaisia.
Kun näin sanon, niin en vain puhu Pihlajavedestä, vaan koko Keuruusta. Kysynkin, missä Keuruun itsenäisyys luuraa, ei ainakaan tässä maailmassa, tässä ajassa. Jotta voimme löytää tulevaisuuden monien mahdollisuuksien Keuruulla, niin meidän on löydettävä oma itsenäisyytemme ja uskottava siihen, että Keuruu on osa suomalaista historiaa, on merkittävä osa kulttuurihistoriaa Einari Vuorelan ja täältä voimia sekä luovuutta ammentaneiden Jean Sibeliuksen, Järnefeltien ja kumppaneiden kautta ja on osa suomalaista tulevaisuutta, jos näin vain haluamme.