Onko totta, ettet ole Facebookissa? Miksi ihmeessä et ole Facebookissa, siinähän on kaikki? Kysymyksiä latelee, syyllisyyttä työnnetään. Tuntuukin kovin erikoiselta, että Facebookiin kuulumatonta pidetään kummajaisena.
Kun tuota kysymystä kovin moni jakelee, niin tuskin takana kuitenkaan on mikään sovittu manipulointi. Pelkästään vastaaminen poissaoloon on turhaa, mutta kun niin moni ystävä sitä tivaa, niin onhan kysymykseen pakko vastata, jottei loukkaisi.Syy poissaoloon ei ole työmoraali, Facebookiin suomalaisten työaikana käyttämä kohtuuttoman suuri aika, jopa kolmannes päivän työtunneista. Syy ei ole siinä, ettei ystävät kiinnostaisi, ei siinä, ettei siinä sopisi olla liian vanhana. Kysymykseen olisi hyvä vastata vastakysymyksellä, miksi olisin Facebookissa? Tähän saan vastauksia kuin liukuhihnalta. On hyvä tietää, mitä kaukaiset ystävät tekevät, mitä heille kuuluu.
Facebookissa voi yhdellä kertaa tavoittaa monta ystävää, kaveria.
Facebookissa voi olla jopa 100 kaveria, paljon enemmänkin. Facebook on kommunikointimuoto, sitä nykypäivän kiireinen ihminen tarvitsee.
Facebookissa voi käydä kavereiden kanssa arvokasta keskustelua, Facebookissa voi kertoa itsestään, tunteistaan, elämyksistään, kertoa kokemuksistaan. Facebook on kansalaisen oma kirja. Perusteluja voisi jatkaa.
Kun sanon, että Facebook on pakenemista, niin minut tyrmätään. Kun jatkan Facebookin olevan itsepetosta, niin suututaan. Facebook on mitä useimmin meikki, paras mahdollinen maski, imelä, juuri sellainen illuusio, mitä kukin toivoo olevansa, juuri sellainen selitys, mikä on hyvää jakaa laajalle kaveripiirille. Facebook on ajanvietettä, ei vain työaikana, vaan illoin, aamuin, lähes milloin vain. Facebook on huumetta, mitä ilman ei voi elää. On huumetta, mitä on levitettävä, ettei vain kukaan tai yksikään ystävä voisi kyseenalaistaa kuulumista suureen perheeseen. Facebook on, toisin kuin väitetään, mitä suurinta yksinäisyyttä tai yritys peittää omaa sisäistä tuskaa, ystävän kaipuuta.
Hassua, perustelu, että Facebook ylläpitää hyviä ystävyyssuhteita, on minusta harhaa. Facebook on varjonyrkkeilyä itsensä kanssa. Facebook on kuin puhelu, missä voi toimia ilman suoraa katsetta, missä voi paeta sanan taakse ilman suoraa visuaalista vuorovaikutusta. Facebook ei lisää todellista ystävyyttä, on kyllä pinnallistamassa vuoropuhelua. Facebook korvaa mitä useimmin suoran face-to-face vuoropuhelun ja näin köyhdyttää aitoa kommunikointia.
Kuinka moni edes ajattelee, miten suurta vallankäyttöä Facebook on.
Facebook on mainonnan ja markkinoinnin kanava, oivallinen jatke suomalaiselle tyypilliselle sopuli-syndroomalle. Markkinoinnin etu vaatii, että mahdollisimman moni jää kiikkiin. Bisnes pyörii ja jo yli kolmannes suomalaisista internetin käyttäjistä on siinä mukana. Tietysti olemalla Facebookissa, voi sanoa kuuluvansa johonkin suureen, maailmanlaajuiseen perheeseen. Tämä on tietysti alhaisen itsetunnon omaavalle suomalaiselle jotain hyvin merkittävää, todellista onnea antavaa.
Minä en halua olla massailmiön jatke, en halua tehdä sitä, muut tekevät, minä haluan tehdä ja tavata ihmisiä, en puhua Facebookissa small talkia.
Jos minä raivostun, siihen en tarvitse Facebookia. Jos olen onnellinen, niin mitä Facebookilla tekisin. Jos minä rakastan, miksi siitä Facebookissa ylistäisin. Jos minulla on vaikeuksia, miksi sillä kerskuisin Facebookissa. Minä haluan elää, en keinotekoisessa värillisessä makeassa muovipurkissa. Minä haluan elää vapaana, ja kaukana Facebookista!