Emmekö voi elää ilman harmaata taloutta? (Jo jokunen vuosi sitten)

Nimimerkki kysyi Helsingin sanomissa  20.7. mielipidesivulla ”Miksi harmaa työvoima ei huoleta viranomaisia ja    peräänkuulutti vastuuntuntoa. Kirjoitus on saman päivän lehdessä, sinä päivänä, kun istun Korpikirjastossa  Pihlajavedellä ja edessäni keski-ikäinen mieshenkilö kysyy: Miten tämmöinen kirjasto voi elää? Kerron, ettei maailman ainoa korpikirjasto pyöri ministeriöiden varoin, ei EU-tuin. Mies jatkaa, eihän ministeriöt, ministerit mitään päätä! Tässä vaiheessa katson miestä suoraan silmiin ja hämmästelen, mistäs mies sellaista tietää: No, kukas täällä sitten päättää? Media, vastaa mies.Näin keskustelu jatkuu ja pääsen kysymään. että kuka sinä oikein olet, kun tiedät, mitä verhojen takana puuhastellaan. Mies kertoo olevansa helsinkiläinen keskisuuren rakennusliikkeen johtaja. Muistan Hesarin aamun kirjoituksen ja kysyn: Sanopa kuinka paljon meillä on rakennusalalla harmaata taloutta? ”Sitä on joka paikassa, läpi maan, valtiolla ja kunnissa sen sijaan harvemmin.”  Sano nyt jotain mittareita. Mies kertoo, että yksityisellä sektorilla rakennusalan työntekijöistä lähes 30 prosenttia ei ole kirjoilla tekemässään työssä. Tarkennan vielä, jotten ymmärtäisi väärin. Tarkoitatko, että lähes joka kolmas työntekijä? ”Kyllä ja tässä on mukana niin pienet kuin isotkin rakentajat.”

Keskustelu voljuu vilkkaana. Muut kirjaston käyttäjät yhtyvät vuoropuheluun. ”Harmaalla taloudella on oma poliisijärjestelmänsä, ns. suojeluorganisaatio, aivan mafian malliin.” Pyörittelen päätäni, koko kirjaston yläkerta on ihmeissään. Mies jatkaa, että on ollut yhteydessä ministeriöihin, yhteen ministeriinkin ja esittänyt, että rakennuttaja, joka korjaa kirjoittamattomalla työllä suurimman ja kohtuuttoman suuren hyödyn, maksaisi suoraan niin työnantaja- kuin työntekijäkulut valtiolle. Ministeriön vastaus on ollut, että tutkitaan, asia on mielenkiintoinen. Mies jatkaa, että ”mitään ei ole tapahtunut, mitään ei tapahdu. Jos harmaa talous kitketään pois, selviämme kyllä lähestyvästä suurien ikäluokkien eläköitymisestä, mutta tämä tarkoittaa sitä, että suomalainen yhteiskunta menee nurin. Olemme jo niin syvällä, ettemme enää pysty elämään ilman harmaata työtä.”

Mies peräänkuuluttaa keskustelua. Ministeri ei sitä tee, ei aloita, kun ei sallita. Kirjoitan miehen luvalla ja toivon miehen ajatuksen toteutuvan, että asiasta puhutaan ja mietitään, miten ratkaisemme omalta osaltamme koko Eurooppaa, käytännössä koko maailmaa, vaivaan tuhoisan syövän.