Flunssa-aalto on iskeytynyt syysmyrskyjen mukana Suomeen. Nenä tuhisee, yskittää, kuume nousee. Onhan meillä apteekki, näinhän meille on opetettu ja sinne monen askel vie, näin myös minun muutama päivä sitten. Astun täpötäyteen apteekkiin. Bussissa on tunnelmaa, hokee iskulause, mutta ei apteekissa ole kiva odottaa. Pian kuitenkin olen tiskillä. Farmaseutti kysyy minulta niin kuin muiltakin, mitä saisi olla. Kysymyksessä ei ole mitään ihmeellistä, mutta kun nainen hymyilee, niin pääsen itse miettimään, onko mun tukka pystyssä vai olenko muuten vain huvittava. ”Mikä ihmeen otus olet, mikä nyt hymyilyttää, eihän Suomessa saa nauraa, ei olla iloinen, mitä siitä nyt tulisi jos kaikki farmaseutit olisivat positiivisia, olisivat iloisia, sehän parantaisi ilman lääkettä”. Nuori nainen vastaa, että niin, työhän meiltä menisi!
Tämän nuoren naisen hymy tarttui. Pian muutkin farmaseutit hymyilivät ja mikä parasta koko apteekin asiakaskunta heräsi apatiasta, vaihtoi mielipiteitä ja voi silminnähden paremmin. Kiitos sinulle, anonyymi ilontuoja, parantaja.