Ristiriitaista turvetta vedessä
Katsaus 20 vuoden ajalta turvetuotannon lupakäytäntöön herättää huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Voisi perustellusti todeta, että se mikä tänään on likaista, oli 20 vuotta sitten puhdasta ja mikä 20 vuotta sitten oli sallittua, on nyt kiellettyä. Tarkastelusta on havaittavissa merkkejä selkeistä eturistiriitaisuuksista ja viranomaistahojen lobbaustoiminnasta.
Länsi- ja Sisä-Suomen AVI:n Jämsän Pohjansuon turvetuotannon ympäristölupapäätös nro 212/2011/1, Dnro LSSAVI/186/04.08/2011 kertoo, että riskikartoituksen mukaan rankkasateiden aiheuttama vesiensuojelurakenteiden rikkoontuminen aiheuttaisi poikkeuksellisen suuren kiintoaine- ja ravinnekuormituksen. Tällaisten onnettomuuksien estämiseksi penkereitä, ojia ja vesiensuojelurakenteita tarkkaillaan säännöllisesti. Tämä hämmentää, kun ääriolosuhteiden, mm. rankkasateiden todennäköisyys ei tänä päivänä ole vähentynyt, pikemminkin lisääntynyt. Kun vettä tulee taivaan täydeltä useamman kerran kesässä ja keväisin jäätynyt maa nostattaa vedenpinnan sellaisiin korkeuksiin, etteivät vesimassat ole hallittavissa, niin ei siinä tarkkailu riitä. Kun hulahtaa, niin tämä näkyy alapuolisessa vesistössä, väitettiinpä mitä tahansa. Ongelma siis tiedostetaan, mutta siitä huolimatta tässäkin tapauksessa AVI:n ympäristölupapäätös on myönteinen.
AVI Etelä-Suomi Mynämäellä sijaitsevan Isojoen turvetuotannon ympäristölupapäätöksen nro 293/2013/2, Dnro ESAVI/266/04.08/2011 mukaan tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön. Koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia. Aumoja ei saa sijoittaa alle 400 metrin etäisyydelle asuinrakennuksista. Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava siten, ettei kuorma pölyä häiritsevästi. Muuten turvepölyyn ei puututa. Avin:n päätöksessä silmään osuu ennen kaikkea toteamus: Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesistön pilaantumisesta johtuvaa korvattavaa vahinkoa.
Keuruun kaupunginvaltuutetuille järjestyi tilaisuus katsoa, mitä turvetuotanto tänä päivänä todellisuudessa on, kun VAPO:n johtaja Mika Säynäjäkangas kutsui päättäjät tutustumaan 7.8.2014 Kalmunevan tuotantoon. Tilaisuus oli keskusteleva ja antoi varsin uskottavan kuvan Kalmunevan uuden kosteikon toimivuudesta, ainakin normaaleissa olosuhteissa. Kun tilaisuus oli päättymässä, niin lännestä nousi nopeasti ukonilma ja kova tuuli pyyhkäisi läpi Kalmunevan turvekenttien, joilla ei silloin ollut toiminta käynnissä. Kuinka ollakaan, turvekentiltä nousi samassa hetkessä ydinpommin räjähdystä muistuttava pilvi kymmenien metrien korkeuteen. Kosteikko toiminee, mutta mitä vaikutuksia turvepölyllä on todellisuudessa vesistöön, ei tiedetä tieteellisesti? Siksi AVI:n päätökset vähättelevät tätä päästöä?
Pääsin viikkoa myöhemmin Virransillalla kysymään Kalmunevan alapuolisen vesistön asukkailta, onko heillä kokemuksia Kömijärven tai Valkeajärven pinnalla mahdollisesti uivasta turvepölystä. Konkreettia tietoa löytyi. Asukkaat tiesivät tarkalleen, miten turvepöly vettä hylkivänä käyttäytyy. Suomen Luonnonsuojeluliiton puh.joht. Risto Sulkava vahvistaa, että turvehiukkasten koko ”paisuu” vedessä jopa 50-kertaiseksi ja nämä hiukkaset voivat vaeltaa veden pinnalla useita kilometrejäkin eli niin kuin asukkaat tiesivät kertoakin.
Tutkimustietoa turvepölyn vaikutuksista valitettavasti ei ole juurikaan saatavilla. Kun vielä viranomaistahojenkin, AVI, ELY ja Ympäristöministeriö, ajatukset menevät ristiin, niin tilanne on kestämätön.