Kotimaisesta puhun, ulkolaista ostan

Ei ole aikaakaan, kun joutsenmerkki antoi hyvänolontunteen, tietoisuuden tuotteen laadusta, puhtaudesta, työllistävästä vaikutuksesta, synnytti yhteenkuuluvaisuudentunnetta, kertoi, että haluan sitoutua, haluan olla suomalainen ja vielä ylpeä siitä.

Jo 1960-luvulla valtiovalta näki tärkeäksi käynnistää kotimaisuuskampanjoja, uskoi ihmisten haluun ostaa suomalaista, synnyttää hyvinvointia. Tuloksiakin syntyi. Kampanjat pyörivät vuosikymmenestä toiseen. Jonkinmoinen notkahdus tapahtui 1990-luvun puolivälissä Suomen liittyessä EU:hun, mutta jatkuakseen jälleen. Mutta nyt, viimeisen viiden aikana, mitä on tapahtunut? Onko joku kieltänyt ostaa suomalaista, onko kotimaisen suosiminen häpeällistä kansainvälistyvässä maailmassa? Enää emme saa lukea slouganeita suomalaisen tuotteen puolesta, enää ei TV:ssä pyöri tehoiskut kotimaista tuotetta myydäkseen, enää ei suomalaista tuotetta kehuta, ei pönkitetä.

Olemme saavuttaneet kansainvälistyvässä maailmassa tilanteen, missä koemme nöyrryttävältä ostaa suomalaista. Tämä ei ole trendikästä. Paljon turvallisempaa on uskoutua maailmanmerkeille, kulkea kaduilla hyväksytyissä merkkikuteissa, syödä sitä ruokaa, mitä koko Eurooppakin tekee. Kun katsomme elintarvikekauppamme maitotiskiä, niin 10 vuodessa kotimaisen tuotteen valta-asema on muuttunut selkeää vähemmistöosaan.

Mitä oikein on tapahtunut? Valtakunnallinen kehitys heijastuu myös paikalliselle tasolle. Kuinka paljon helpompaa olisi paikkakunnalla työllistää, jos oman paikkakunnan väki uskoisi omaan tuotteeseen, alueen elinvoimaisuuteen kuluttamalla ensisijaisesti lähialueen tuotteita, oli ne sitten puhtaita elintarvikkeita, käyttötavaroita tai palveluita. Tämän vuoksi Suur-Keuruun pääkirjoituksen pe 10.8. pohdinta lähiruoan merkityksestä ja samaisen lehden perustetun ns. lähiruokapiirin esittely antoivat oivan esimerkin oman paikkakunnan kunnioituksesta, sitoutumisesta ja yhteishengestä.

Tällaisia lähiruokapiirin kaltaisia olisi syytä perustaa muitakin. Palveluita voitaan tuottaa yhdessä. Olipa asia mikä tahansa, ensin olisi syytä miettiä, voisimmeko tehdä tuon paikallisesti. Tällä orastavalla ajatuksella meidän on mahdollista synnyttää Keurusseudun henki, mikä jostain syystä on viime vuosina ollut jäähyllä. Olkaamme rohkeita, uskaltakaamme arvostaa kotimaista ja myös ostaa lähialueen tuotteita. Näin synnytämme ja turvaamme kovasti kaipaamiamme työpaikkoja. Ei ole naiivia todeta uskovansa kotimaiseen, ajattelevansa paikallisesti, ostavansa suomalaista!