Pihlajavettä eduskuntatalossa

Viime maanantaina eduskuntatalossa pidettiin avoimien ovien päivä. Kun edellisen kerran ovet olivat avoinna kansalle vuonna 2009, niin noin 600 vierailijaa kävi katsastamassa  maamme parlamentin. Kolmessa vuodessa innostus oli kasvanut ja maanantaina kansanedustajien työahjoon tutustui runsaat 1200 kävijää.  Pihlajaveden Korpikirjaston työporukalle järjestyi tilaisuus  ottaa varaslähtö ja olla eduskunnan vieraana  jo viime perjantaina kansanedustaja Kauko Tuupaisen esitettyä kutsun.Harvoinpa tällaista tilaisuutta tulee, pohdiskeli ähtäriläinen työntekijä Päivi  Kallinen.  Eikä siellä Helsingissä ole kovin usein tullut käytyäkään. Siksi otimme kutsun ilomielin vastaan. Menimme Helsinkiin edullisimmalla tavalla pikkuautolla ja niin Keuruun kuin Ähtärin kaupungit tukivat matkaamme polttoainerahalla.

Kaikki ei aina suju niin kuin on ajateltu. Liimataisen Ismo ja Järveläisen Kalevi joutuivat jäämään kotimiehiksi Korpikirjastolle ankaran flunssan iskettyä.  Kun ryhmän kutsujakin joutui yllättäen olkapääleukkaukseen ja sairauslomalle, niin ryhmä jo kuvitteli matkan peruuntuneen. Jos jotain on sovittu, niin sen mukaan mennään, kertoi matkan isännyyttä tuurannut Tapani Mäki eduskunnasta.

Varhain oli lähdettävä, jotta klo 11:ksi eduskuntaan ehdittäisiin. Ähtäriläisten oli herättävä jo ennen viittä ja oltava Haapamäellä sovitussa kokoontumispaikassa klo 6.30.  Ongelmaa ei ollut. Vähän sitä pähkäiltiin, miten sinne Arkadianmäelle oikein on pukeuduttava. Juhani Kallinenkin tätä mietti ja päätti panna päälleen puvun, kun sellainen  oli joskus tullut hankittua ja toisaalta missäs muualla sitä paremmin perustellusti voikaan pitää päällään, vitsaili hitsari Juhani.

Matka meni hyvällä porukalla lennokkaasti. Välillä vauhdettiin kuskia ja pian oltiin Helsingin ruuhkassa etsimässä parkkipaikkaa, joka lopulta löytyi rautatieaseman parkkihallista. Oli se varmaan näky, kun maalaismiehet ja -nainen astelivat Postitalon ohi Mannerheimin patsasta kohti. Ihmettely ei ollut turhaa, sillä ryhmästä moni ei ollut käynyt Helsingissä sitten 70-luvun.

Kyllä niitä oli 46 porrasta, nimittäin eduskuntatalon edessä. Näin Vejanderin Juha laski. Mennäänkö me pääovesta sisään, kyseli Pitkäahon Jari? Tietysti, olemmehan kutsuvieraita, vastasimme ähtäriläiselle sähkömiehelle yhteen ääneen.

Koimme olevamme vähintään valtion päämiehiä, kun ensin Tapani Mäki toivotti pääaulassa meidät tervetulleiksi.  Pian kättelemässä oli myös Jussi Niinistö ja oppositiojohtaja Timo Soini.  Puheenjohtaja lupaili., että tulee keskustelemaan iltapäivän kahvilla tarkemmin keskisen Suomen  asioista. Tokkopa ehtii,  epäili Päivi Kallinen, kun olimme tulleet eduskuntaan juuri kun perussuomalaisten sisäinen vuoropuhelu oli palanut pohjaan ja Halla-ahoa oli rankaistu 2 kahden viikon ryhmästä erottamisella.

Tapani Mäki totesi, että kai me ensiksi mennään syömään! Ja tämähän kelpasi. Ruokailu tapahtui eduskunnan ravintolassa. Vähän sitä mietitytti, miten sitä täällä kansanedustajien keskellä oikein osataan syödä.  Päätettiin mennä perässä ja kyllähän se sujui ihan mallikkaasti. Kahdenlaista pihviä sitä nautiskeltiin. Oma kokimme Jari pääsikin kertomaan ryhmälle, mitä herkkuja oli lisukkeena, miten pihvit oli valmistettu. Istuimme keskellä suuressa pöydässä. Vierssä istunut Mikael Jungner oli  ihan itsensä näköinen. Pian porukka ilahtui, kun entinen työministeri Anni Sinnenmäki tunsi vielä ja tervehti kaukaisia vieraita.

Seuraava tunti kierrettiin eduskuntaa ihan  ryhmän  oman ”yksityisoppaan” esittelessä taloa. Oli näky aikamoinen. Oli se nuori arkkitehti J.S Siren aikaansa edellä, kun pystyi  voittamaan vuonna 1925 pidetyn arkkitehtuurikilpailun ja synnyttämään  kansainvälisestikin korkeatasoisen parlamentin pienelle uudelle itsenäiselle Suomelle.

Kello 13 alkoi täysistunto. Tätä tietysti seurasimme eduskunnnan lehtereiltä. Tärkein asia oli Keskustan puheenjohtajan kuntapalveluiden turvaamisesta jättämä välikysymys.  Ex-pääministerin lukema teksti ei oikein tuntunut kovinkaan paljon eduskuntaa heilauttavan. Moni jatkoi keskusteluaan seisoen naapuripuolueen edustajan kanssa kesken puheen. Muutenkin ihmetytti se, että edustatalossa on selkeät perinteiset ja tarkat toimintavat, mutta puhujapöntössä esiintyvän puheen kuunteleminen ei tuntunut olevan pääasia, ei  edes sen aikana hiljaa oleminen, vaan ”juoruaminen” naapurin kanssa tuntui tärkeämmältä.

Toinen asia lyhessä 24 minuuutia kestäneessä täysistunnossa oli kansanedustaja Saara Karhun jättämä aloite ruorijuoppoiden promillerajan laskemisesta 1,0:sta  0,5 promilleen eli samaksi kuin tieliikenteessä. Käydyssä lähetekeskustelussa käytettiin vajaa kymmen puheenvuoroa, joista toinen puoli oli varisn perusteltuja kannanottoja. Sen sijaan kansantaiteilijoiden Veltto Virtasen ja Mikko  Alatalon esittämät puheenvuorot olivat luokkaa ”musta tuntuu”, mikä ei kovin korkeaa tasoa eduskunnan keskustelusta antanut.

Kello 13.24 puhemies Eero Heinäluoma keskeytti ja päätti istunnon. Eduskunta  lähti viikonlopun vietoon palatakseen takaisin tiistaina, kun aina maanantai on ns. kansanedustakjan maakuntapäivä.  Meidän päivä ei kuitenkaan eduksuntatalossa päättynyt tähän. Tapani Mäki ohjasi meidät kabinettiin kahveille. Kun Tuupainen oli sairaana, paikalle riensi Juha Väätäinen ja pian perässä Kike Elomaa, josita molemmista meillä oli syntynyt käsitys median, etupäässä TV:n kautta.  Voi kun aina todellisuus olisi tämän suuntainen. Vaikka Juha Väätäinen tunnetaan Euroopan parhaana urheilijana, 2-kertaisena Euroopan mestarina, niin opettaja, lähes pappi, Julma-Juha on ennen kaikkea pääkaupunkiseudun asumisen asiantuntija.  Tämän tuntuvat myös edustajakollegat tunnustavan. Kike Elomaa on sitten suuri mysteeri. Aikoinaan Miss Olympia –tittelin voittanut monen kuntoilun legenda herättää monen  mielissä kysymyksen, mitä se Kike siellä eduskunnassa tekee.  Vielä tässä uuden eduskunnan ensimmäisinä kuukaisina paras vastaus lienee se, että nainan sai runsaat 13 000 ääntä vaaleissa ja kyllä kansa tietää.

Pian Päivi Kallisen silmät pyöristyivät. Se piru tuli, se teki, mitä lupasi. Todella Timo Soini Soini tuli pihlajavetisten kanssa kahville, eikä pitänyt kiirettä, vaikka lehdistö koko ajan perässä juokisikin. Ryhmämme sai selkeän kuvan, mitä oikein Halla-aho –episodissa tapahtui, missä eduskunta tällä hetkellä menee, kuinka alahaalla Kreikka on todella makaa ja missä tulevat Italia, Portgali, Espanja ja vielä moni muukin.

Timo Soini on taatusti kiireinen, mutta nyt aika pysyähtyi. Mies on on puhuja ja nopea ajattelija, siksi niin vaarallinen. Harvapa lähtee kasvotusten kaksintaisteluun. Haastajalla ei ole helppoa, kun Timo Soini on verbaalikko, ei ole ainakaan vielä sortunut politiikan mitäänsanomattomaan slangiin.  Jos voi olla itselleen rehellinen, niin se on siinä. Kukapa tuohon politiikassa pystyy, hyvin, hyvin harva!  Timo Soini ehti kuunnella keskisen Suomen ongelmia runsaan puolen tunnin ajan. Kello lähestyi 16.ta ja kotimatka alkoi.