Maalle mun mieleni tekevi, sanoo ranskalainen

Markkinatalouden huumassa tehokkuusajattelu on saavuttanut lakipisteensä. Tuottavuusajattelu toteaa, että kun kaikki pannaan samaan pussiin, niin tarvitaan vain yksi pussi. Näinhän se on. Onko kuitenkaan niin, että kaiken pitäisi olla samanlaista, samasta puusta veistettyä, kuin muurahaiset konsanaan? Näin vielä Suomessa vakuutellaan ja perustellaan globaaleilla kliseillä. Vielä 2000-luvun alussa hoettiin maailmalla, ettei ole vaihtoehtoa, ei siitä päästä mihinkään, ettei meillä ole varaa kuin keskittää toimintoja, jotta saatamme pysyä hengissä.Tämän markkinaopin mukainen sanoma on tavoittanut Suomen kunnat, seurakunnat ja niiden luottamushenkilöt, vaikka kansa on vikissyt vastaan. Päättäjä on valtion ohjauksessa kokenut olevansa maan petturi, ellei toteuta sitä oppia, mitä esivalta edellyttää. Näin on tapahtunut koko Suomessa, Keuruullakin. Tästä Keuruu-Multian terveyskeskuksen ympärillä ilmenevä kuohunta on hyvä esimerkki. Kas kun yksikään päättäjä ei pistä vastaan!

Lienee jo kulunut sanonta, että Suomi on markkinatalouden ja sitä kautta keskittämisen mallioppilas. Samoin EU:sta ei löydy sellaista lainkuuliaisuutta, mitä me koti-Suomessa osoitamme. Meille on iskostunut päähän, että EU määrää. Tämän hokeman, kun sanoo, niin kansa on hiljaa, sille ei voi mitään, kun olemme niin uskollisia EU-idean toteuttajia. Nyt Suomeen pesiytynyt EU-rakkaus on saavuttanut jo sellaiset mittasuhteet, että Suomi vie eurooppalaista keskittämisideaa paljon pitemmälle kuin EU:ssa on edes ollut puhettakaan.

Suomi on hitaudessaan vailla vertaa. Olemme kuuliaisia ja me heräämme myöhään. Kun naapuri-Ruotsi on toteuttanut uudistusta jo vuosia tai löytänyt puutteita toiminnassaan ja korjaa virheet, niin me jatkamme Suomessa jääräpäisesti Ruotsista saamiamme malleja vielä pitkään, vaikka käytännössä ne on todettu harhahypyiksi. Jos emme katso Ruotsia, vaan vaikka Ranskaa, joka lienee kiistattomasti eurooppalaisen demokratian synnyinmaa, niin nyt Euroopassa puhaltavat uudet tuulet. Yli puolet nizzalaisista haluaisi muuttaa pysyvästi maalle ja kunnostaa jonkun vanhan rakennuksen kodikseen. Samoin eteläisen Ranskan Aix-en-Provencen aamun ja työpäivien jälkeiset alkuillan autoruuhkat kaupungin ulosmenoteillä ovat käsittämättömät. Viimeisen 5 vuoden aikana kymmenettuhannet ovat hankkineet maalta vanhan ”röttelön” ja kunnostaneet kodin, missä on perusvarustus, mutta ei enää mitään sellaista ylellisyyttä, mitä kaupungissa pidetään itsestäänselvyytenä. Nyt vaatimattomuus on suuri hyve, ylellisyys koetaan kerskakulutuksena, elämän hukkaamisena.

Ranskalaiset muuttavat maalle, sitä tekevät saksalaisetkin. Kas, kun Suomessa ei uutisoida, että näin tapahtuu suuressa määrin myös naapurissa Ruotsissa. Markkinatalouden keskittämisopit on Euroopassa unohdettu, nyt halutaan elää perheen ehdoilla ja turvata lapsille turvallinen nuoruus. Koskakohan tämä trendi, palata juurille, löytää Suomen, milloin Keuruun? On syytä varautua ajattelun muutokseen, jottei kaikkia palveluja Keuruulla keskittämisopin nimissä enää ajeta alas.