Analyytikko, filosofi, salibandisti, golffari, kemisti

On sanottu, että Suomesta puuttuu johtajuus ja siksi maa on menettänyt asemiaan kansainvälisenä tiennäyttäjänä. Totta on, että ryhmä tarvitsee johtajansa, firma ei voi elää tasapainoisesti, ellei puikkoja heiluttavalla ole riittävää karismaa, voimaa erottua harmaasta massasta. Koululuokassa juuri johtajuudella on hyvin merkittävä osuus saavutettaviin tuloksiin nähden. Yliopisto-opetuksessa ei enää riitä, että professorilla on tiedot hallussaan. Nyt tarvitaan luovuutta, sanavalmiutta, innostavuutta, riittävää nöyryyttä ja tätä kautta voimaa, jotta uusia Suomen tulevaisuuden tekijöitä löytyy.On jo tullut tavaksi lähes kliseemäisesti todeta, että maailmanmarkkinat ovat sotkeneet Suomen kehityksen. Perinteisten puolueiden syvää mahalaskua selitellään menneellä, puhutaan vaalirahoituksen synnyttäneen uskottavuuskriisin. Tähän lisätään sitten Kreikka, Irlanti, jatkossa ehkä Portugali, Espanja, Italia ja Euroopan sydän Belgia. Kukaan ei kerro, että johtajuus on kateissa. Suomen pääministeriydessä on eletty liian pitkään varamiesjärjestelmässä ja sama tahti jatkuu. Kukaan ei uskalla tehdä radikaaleja ratkaisuja, pelätään oman aseman menetystä. Valta on henkilöitynyt ja sen kautta Suomeen on syntynyt irvikuva demokratiasta, enää ei riitä päämääräksi kollektiivisen hyvän tavoittelu, nyt minun on saatava enemmän, valtiomiesmäisyyttä ei löydy.

Karmaisevimmin väärä johtajapolitiikka iski Nokiaan. Nokian olisi pitänyt olla niin kaukonäköinen ja nähdä, etteivät kilpailijat lepää laakereillaan, ettei olisi päästänyt Nokian maailman vallaksi nostanutta Jorma Ollilaa ”eläkkeelle”. Tästä johtajuusongelmasta kärsii nyt Nokia ja ennen kaikkea koko Suomi.

Suomi on urheilukansaa, katsottiinpa asiaa millä mittareilla tahansa. Urheilu on yhteiskunnan peili, selkeä kansan tuntojen lukija, markkinoiden haistaja, koekenttä mitä moninaisimmille bisnesideoille. Urheilu myy, näyttää tietä tuleville trendeille. Urheilua pohtiessa voi nähdä, mitä viiden vuoden kuluttua on edessä. Ei ole mitenkään ihmeellistä, että niin formula- kuin rallipiireissäkin pyörii suuri raha. Yksikään automerkki tai moottorin valmistaja ei tee laupeudentyötä ja tarjoa miljoonillaan pyyteettömästi suurille massoille kansanhuveja. Kyllä kysymyksessä on selkeä satsaus tulevaisuuteen, ei vain auton tekniikan koetantereena, vaan merkin imagon kohottamismielessä.

Viime viikolla Suomi sai kokea varsin poikkeavan uutismyrskyn. Lunta tuli Etelä-Suomessa lähes joka tupaan, mutta uutisia siitä huolimatta hallitsi urheilu. Lienevät historian kirjat sekaisin, kun jääkiekon SM-liiga joutui heittopussin osaan, sivurooliin, kun lehdistö ja TV pyörikin hanakasti Helsingissä pidettyjen Salibandyn MM-kilpailujen ympärillä.

Mikä ihmeen salibandy? Sehän on sitä sählyä, sanoo lajia uhkanaan pitävä perinteisen lajin edustaja. Nokian voitollinen tarina osuu samaan ajanjaksoon kuin salibandyn nousu Suomessa ja maailmalla. Miten ihmeessä yliopistoliikunnan sählystä voi nousta merkittävä kansainvälinen urheilulaji? Jo KSML:n kysymyskin 12.12. lehdessä ”Arvostatko salibandyn maailmanmestaruutta”? kertoo kysymyksen laatijan suhtautumisen sählyyn. Salibandy on supiruotsalainen laji, joka syntyi perinteikkään bandyn, siis jääpallon elementeistä. Lajin nimikin Ruotsissa innebandy kertoo, mistä on kysymys eli jääpallosta sisällä. Muutenkin Ruotsi on ollut kovin innovatiivinen laajentaessaan jääpallon ympärille eri variaatioita. Ei vain floorball, kuten salibandyä kansainvälisesti kutsutaan, syntynyt jääpallosta, vaan niin ikään rinkbandy tai rinkball, siis kaukalopallo, sai alkunsa vahvasta Ruotsin jääpallokulttuurista.

Salibandy ei ole ihan mitätön laji Ruotsissa. Tutkimuksien mukaan maassa on huomattavasti enemmän salibandyn kuin esim. jääkiekon pelaajia. Sama kehitys on jatkunut Suomessa. Salibandy on harrastajamäärissä ohittanut jääkiekon. Siksi juuri tuo kysymys, arvostatko, kertoo enemmän kysyjästä kuin vastaajasta.

Kuka muistaakaan, että salibandy Suomessa oli vielä runsas 15 vuotta sitten harrastajamäärissä jäljessä esim. kaukalopallon vastaavia. Nyt kaukalopallo on pudonnut kyydistä ja elää hengissä pysymisen taisteluaan, kun taas salibandy porskuttaa hyvin suuressa nosteessa. Laji on huomattu ja perinteisten lajien on pakko ottaa uusi voima huomioon, kun on mitä todennäköisintä, että laji kuin laji menettää nuoriaan uuden lajin pariin ja näin aiheuttaa monenmoisia painotusmuutoksia, ei vain harrastajamäärissä, vaan esim. urheiluinvestoineissa, valtionapupolitiikassa ja ennen kaikkea yrityselämäsuhteissa. Kun ennen yritysten mainosmarkat menivät jääkiekkoon, jalkapalloon, koripalloon, lentopalloon, niin nyt näiden rinnalle on noussut salibandy.

Voisi sanoa, että salibandy nostettiin nerokkaan markkinoinnin kautta 15 vuodessa julkisuuteen. Ajanjaksolle mahtuu monta näkijää ja tekijää, jotka ovat uskoneet lajiin. Tuskin kuitenkaan monellakaan on perusteita epäillä yhden miehen suunnattoman suurta merkitystä lajin menestykselle Suomessa. Ensin pelaajana, sitten jyväskyläläisen Happeen seuravalmentajana ja vuodesta 2004 lähtien maajoukkueen päävalmentajana Petteri Nykyn kautta salibandystä on tullut Suomessa salonkikelpoinen laji. Takana on kaksi maailmanmestaruutta ja tie yhä suuremmalle maailmanvalloitukselle, jopa olympialajiksi 10 vuoden kuluttua on mahdollinen.

Maajoukkueen tähtipelaajan Mika Kohosen arvio päävalmentajasta osuu kohdalleen. Nykky on loistava valmentaja, mutta on paljon enemmän. Jos joku kuulee Petteri Nykyn tarinan, kuulee, että mies valmistui Jyväskylän yliopistosta kemistiksi, mutta samana päivänä on valmis sanomaan, että kemia on tärkeä laboratoriossa, mutta ennen kaikkea jokapäiväisessä elämässä. Mies sanoo kemistinä olevansa ennen kaikkea golf- ja salibandyvalmentaja. Kumma mies, täytyy olla aikamoinen fanaatikko, moni ajattelee, kun akateemisen loppututkinnon suorittamisen jälkeen ajattelee vain pallon perässä juoksemista.

Tuo arvio tulee mieleen, jos ei tunne Petteri Nykkyä. Hyvin monen valmentajan taustana on henkeen ja vereen ”lajin mies”. Tämä kaventaa ajattelua, vapautta. Nyt Petteri Nykky päättää salibandyn päävalmentajan tehtävät. Miksi nyt, kun tähti loistaa kirkkaimpana? Ehkä juuri siksi. Ne jotka tuntevat Petteri Nykyn, niin voivat sanoa, että mies on ikuinen poika, kävelevä tarina, vapaa mies, joka on äärettömän rehellinen, ei vain muille, vaan itselleen. Suomen kansalle tuodaan TV:n kautta eri kisastudioissa toistuvasti valmentajagurujen Matikainen, Suhonen, Tamminen, Pietilä, Kuusela, Muurinen, Heliskoski –kommentteja, jotka toistavat itseään. Voisi jo miettiä, kuka noita jorinoita jaksaa kuunnella ja katsella, ehkä juuri se fanaattinen kansa, joka odottaa valmiina ajatukset ja pohdinnat.

Petteri Nykky on kummajainen ihmisenä ja ennen kaikkea valmentajana. Kovin harvinaista on, että suomalainen mies hakee vaimokseen umpiamerikkalaisen. Nokia tarvitsi noustakseen 15 vuodessa maailman huipulle todellista johtajuutta, Jorma Ollilan voimaa, luovuutta  ja ennakkoluulottomuutta. Suomen salibandy uskoi myös johtajuuteen ja näin Petteri Nykky, analyytikkona, filosofina, vapaana, ennalta arvaamattomana ihmisen kemiankin loistavana tulkkina  nosti lajin toistamiseen maailmanmestaruuteen.