Edessämme on mitä todennäköisemmin luminen joulu, tiet tulevat olemaan jäisiä ja liukkaita. Viranomaiset kehottavat varovaisuuteen, näinhän se on aina mennyt. Tiedotusvälineet kertovat nonstoppina säätilan muutoksista ja vaikeutuvasta kelistä. Suuri osa maanteiden käyttäjistä ottaa tosissaan kuulemansa, mutta valitettavasti merkittävä osa kokee viestit propagandana, ei kuulu minulle – viesteinä.Liikenneonnettomuuksia ei voida poistaa vain kohentuneen tiedotuksen avulla. Suurin syy onnettomuuksiin löytyy ratin takaa ja liian suuresta tilannenopeudesta. Elintasomme kohotessa koemme nousseemme lain yläpuolelle. Tiedämme tarkalleen, miten vähäistä poliisivalvonta Keurus-seudulla on. Elintasomme parantuminen ei ole johtanut kuitenkaan poliisin resurssien kohentumiseen samassa suhteessa, päinvastoin. Iltaisin ja viikonloppuisin Keuruulla päivystää yksi poliisipartio. Alue ei ole ihan mitätön. Idässä vastuualue alkaa Jyväskylä-Pori valtatiellä jostain Nyrölän lähteen tuntumasta ja jatkuu aina länteen Virtain ja Ähtärin rajoille. Ja kun poliisille ei vain kuulu liikenteen valvonta, vaan turvallisuuden turvaamisen lisäksi virastojen ollessa kiinni poliisia kaipaa milloin eksynyt, milloin minkin kissan ristiäisten järjestäjä. Kasvukeskusten ulkopuolella julkiset palvelut on ajettu alas tai keskitetty kauas satojen kilometrien päähän. Puuttuvan mitä useimmin joutuu paikkaamaan poliisi. Tilanne on kovin nurinkurinen. Poliisilta odotetaan tuloksia, tehtävät lisääntyvät ja henkilökunta minimoidaan.
Hyvä autoilija, olet sinä untuvikko tai jo konkari, sinä olet ratkaisu suureen yhteiskunnalliseen ongelmaan. Koko menossa olevan syksyn olen joutunut ajamaan Pihlajavedeltä Keuruulle ja takaisin vähintään kerran päivässä, usein kolmastikin. Ajamallani matkalla väli Haapamäki –Keuruu on irvikuva liikennesääntöjen noudattamisesta. Tuosta 15 km:n matkasta 80 % on ns. 80km/h –aluetta kesät talvet. Vanhassa autossani on valionopeussäädin. Alkusyksystä säädin nopeuteni 85 km/h. Tämä tarkoitti todellisuudessa n. 81 km/h, kun otan huomioon mittarivirheen. Liikenne on lisääntynyt valtatie 23:lla ja tuolla ajamallani nopeudella minulle väläytellään valoja. Ohi on päästävä ja todellisia riskitilanteita syntyy harvasa päivä. Usein olen joutunut soittamaan 112:een, kun auto vingahtaa ohi vähintään 150 km/h –vauhdilla. ”Teemme parhaamme, ilmoitamme partiolle”, näin siis hätäkeskus tietäen tehtävän lähes mahdottomuuden.
Joulukuun alusta kyllästyin jatkuviin vaaratilanteisiin, tiedostaen että usein liian alhainen nopeus on todellinen turvallisuusriski. Nostin nopeuteni 88 km/h eli todellisuudessa 83-84 km/h. Mitä tapahtui, sama tahti jatkuu. Lauantai-iltana Keuruulle perheeni kanssa mennessäsi viisi autoa paineli ohi pitkälti toista sataa. Näistä kolme aiheutti ns. Haapamäentien mutkissa todellisen vaaratilanteen.
Villi meno jatkuu. Poliisi on voimaton. Me itse voimme vaikuttaa asiaan, muuttaa onnettomuustilastoja ja tarjota muillekin tiellä liikkujille turvallisemman joulun.