Ilari Kotimäki

Missiksikö haluamme, misterinäkö pullistelemme, barbien avullako  myymme, teräsmiehen kauttako synnytämme asenteemme, jotta pinnallisuus voisi hyvin, mitäänsanomattomuus voisi hallita meitä turhuuden markkinoilla? Mennyt viikko oli kovin poikkeuksellinen. Uskon ja paremmuuden, etuoikeutetun  elämän apostoli Markku Koivisto ei vain romahduttanut omaa uskottavuuttaan, vaan antoi hyvin monelle mahdollisuuden todeta: Tätähän tämä on, mitäpä muutakaan uskolla leikkiminen voisi olla, petostahan se, nyt tämäkin tuli osoitettua.  Tuskin tämä episodi oli erotkaa kirkosta –manipulaatio, mutta taatusti papin tekoset synnittivät kysymyksiä, ennen kaikkea mielipahaa,surullisuutta, halun puhdistaa, puhdistua, ehkäpä vihdoin ajatuksia kirkon ja valtion täydellisestä erostakin. Lue lisää →

Keskisuomalainen, 29.7.2011

Tietokonepelit eivät aiheuta joukkosurmia

Norjan joukkosurma on saanut eri tahot kilvan arvailemaan tekijän persoonallisuutta ja motiiveja. Eläkkeellä oleva psykologian professori Lea Pulkkinen epäili, että väkivaltapelit voisivat olla mahdollinen vaikutin teoille (Ksml 24.7.). Ei kai kukaan sentään voi vakavasti esittää, että väkivaltapelien pelaaminen johtaisi Euroopan kaikkien aikojen tuhoisimpaan joukkosurmaan? Lue lisää →

Keskisuomalainen, 19.7.2011

Keskustelua ja ”keskustelua”

Ensinnäkin pitää erottaa keskustelu ja ”keskustelu”. Kun esimerkiksi Paavo Lipponen, Martti Ahtisaari, Jyri Häkämies, Pertti Salolainen, eläkkeellä olevat kenraalit ja muut heidän kaltaisensa nerot ovat vaatineet, että meillä pitää alkaa ”laaja keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä”, he eivät suinkaan tarkoita mitään keskustelua. Heillä on mielessä vain isänmaallinen kansanliike: turpa tukkoon Natoon menemisen puolesta. (Näinhän Suomi myös vietiin EU:hun ja EMU:un, mistä nyt on yhtä hankala tulla kotiin kuin edelliselläkin kerralla, siis 1944.) Lue lisää →

Keskisuomalainen, 12.6.2011

Kolumni

Asiat ovat niin, jos siltä näyttää

 Mauri Pekkarinen

Niin kuin oikein on, käydyissä vaaleissa puhuttiin myös monista paikallisista asioista. Ministeri Anne Holmlundin päätös Keski-Suomen ja muun muassa Pirkanmaan hätäkeskustoimintojen siirtäminen Vaasaan oli yksi kuuma paikallinen kysymys niin Jyväskylässä kuin Tampereellakin.

Olin ja olen maakunnan väen kanssa ratkaisusta samaa mieltä. Se tuskin parantaa alan palveluja maakunnassa ja se vie Jyväskylästä muutaman lähivuoden kuluessa noin 30 työpaikkaa. Lue lisää →

Oi niitä aikoja, kun väki kokoontui heinäkuussa heinän korjuuseen. Se oli koko kylän yhteishengen nostoa, uskoa elämään maaseudulla, raikasta heinäntuoksua, kärpäsiä ja paarmoja,  hevosia ja heinäseipäitä.  Oli tappityttöä  ja –poikaa, seivästäjää, oli niittokone ja haravakone, hankoja ja haravoita, mutta ennen kaikkea iloinen talkoomieli.  Tunnelmaa ei pilannut, vaikka kaupungista asti oli tullut ylioppilaita, oikein maisterikin ja  vielä valkolakit päässään.  Kahdenkerroksen väestä ei ollut tietoakaan. Pellolla hikoili niin johtaja kuin kisällikin, niin duunari kuin tohtorikin. Välillä kilpailtiin, kuka tekee nopeiten seipäitä, mutta tärkeintä oli tauot.  Pellolle talon emäntä kärräsi kotikaljaa ja kahvia, iloinen puheenporina kertoi, että tämä on kivaa. Lue lisää →

Jos emme itse paina jarrua, niin kuka sitten. Suomi elää sellaisessa vapaudessa, missä kaikki on sallittua ja jos joku ei vielä, niin pian se hyväksytään. Demokratian kulmakivet vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat tänään kuin paikalleen pysähtynyt uni, kadonnutta kansanperinnettä. Kun kansanedustuslaitos on ryvettynyt lahjottavaksi, kun arvovaltaa laskee yhä käytävillä ja hisseissä tapahtuva häpeällinen naisiin kohdistuva ahdistelu, niin miten kansan sitten pitäisi elää? Ihan samaan malliin! Lue lisää →

Elämme tietotekniikan kultaista vuosikymmentä. Vaikka Nokia yskii, niin tieto- ja informaatiotekniikka sen kun vain kehittyy, tekee ihmisen yhä vain riippuvaisemmaksi mitä erilaisimmista tuotteista. Ei ole mies eikä mikään, jos ei omista ainakin yhtä tietokonetta. Ei ole naisella eikä

miehellä virkaa, jos ei päivittäin töki tai tykkää Facebookissa. Meille on luotu välineet, joista on tehty välttämättömyydet. Ilman niitä et voi tulla toimeen, sanoo markkinamies ja uskoo asiaansa. Lue lisää →

Onko totta, ettet ole Facebookissa? Miksi ihmeessä et ole Facebookissa, siinähän on kaikki? Kysymyksiä latelee, syyllisyyttä työnnetään. Tuntuukin kovin erikoiselta, että Facebookiin kuulumatonta pidetään kummajaisena.
Kun tuota kysymystä kovin moni jakelee, niin tuskin takana kuitenkaan on mikään sovittu manipulointi. Pelkästään vastaaminen poissaoloon on turhaa, mutta kun niin moni ystävä sitä tivaa, niin onhan kysymykseen pakko vastata, jottei loukkaisi. Lue lisää →

Kaikki me muistamme suomalaisen elokuvan klassikon, missä huru-ukot olivat vauhdissa ja hääräsivät vanhainkodilla. Enpä olisi uskonut, enpä olisi voinut arvata, että kohtaan torstaina Pihlajaveden metsissä joukon naisia, ryhmän huru-akkoja ilottelemassa. Voi sitä nuoruuden riemua, voi sitä naisenergiaa, mikä jylläsi, kun Keuruun vanhainkodin Lehtiniemen henkilökunta jätti työpaikkansa, suuntasi autonsa nokan kohti Pihlajavettä ja aloitti ennakkoluulottoman vaelluksen kuvan kauniilta Karansalmen levähdyspaikalta kohti Lapinrantaa. Lue lisää →

Kirjakaappi, nojatuoli ja sivistysperheen rouva, näinhän sen tuli olla, ainakin 1960-luvulla. Todellakaan, ei ole tuulesta temmattu se yksi teema neljästä, minkä ympärille on synnytetty maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen kirjamuseo. Suomen kirjainstituutin säätiön hallinnoiman Pukstaavin avajaisia vietettiin perjantaina heinäkuun ensimmäisenä päivänä Sastamalassa, entisessä Vammalassa. Erilainen museo on ylistys kirjalle ja sen eri vaiheiden tekijöille, kirjailijasta kirjakauppaan ja kirjastoon saakka. Pukstaavi antaa vierailijan mielikuvitukselle mahdollisuuden laukata aivan uusissa ulottuvuuksissa. Lue lisää →