Olen vierailulla Alajärvellä ystäväni luona. Ilta on kaunis, niin kuin useimmat tänä kesänä. Pohjalainen maalaistalo poikkeaa keskisuomalaisesta, viehättää silmää, ei vain rakennustyylin, vaan värityksellisen estetiikkansapuolesta. Pihapiiri luo mielikuvia vuosikymmenien takaa. On siinä Lyylillä, vanhalla rouvalla, kääpiömäyräkoiralla ja Ronilla, nuorella uroolla, bayerin vuoristovihikoirallakin ihmettelemistä. Nokka maassa kaksikko kiertää pihaa jatutkii erityisesti nurkan pieliä. Roni nostaa jalkaa tuon tuosta. Ja sitten! Lyyli päästää kaikkea muuta kuin naisellisen rääkäisyn, syöksyy kohti pihapiiriä reunustavaa pusikkoa ja saa Ronin mukaansa.No siellähän talon kasvimaalla jänis oli ollut popsimassa herkkuja, kasviksia. Jänö ryntää juurileikatulle heinäpellolle. Lyyli huutaa Ronille: ”Ota hyvänen aika kiinni tuo luppakorva”. Mitäpä miehet ei tee, mitä naiset pyytävät tai käskevät! Pusikko sähähtää ja Roni ampaisee perään, on ensi kerran kilpajuoksussa jäniksenkanssa. Edessä aukeaa noin hehtaarin kokoinen pelto, näyttämö takaa-ajolle. Lyyli rääkyy, Roni suuntaa nuolena jänöjussin perään ja pian karkulainen on tavoitettu. Jänis havaitsee tilanteen ja tekee äkkikäännöksen. Ronin kurvi painuu kymmeniä metrejä pitkäksi ja sitten taas perään. Lyyli piiskaa Ronia huudoillaan ja pian vihikoira painaa jo jänön rinnalle. Siinä Roni juttelee vemmelsäären kanssa ja vauhti on päätähuimaava. Lyyli huutaa ,”nappaa se”,mutta Roni jatkaa seurustelua. Jänis tekee jatkuvasti siksakkia ja pian maastonakki-mäyris on jo otettu kiinni kierroksella. Mutta nähdessään Lyylin Roni ilahtuu ja murahtaa hellyttävästi. Lyyli raivostuu, näyttää hampaitaan ja huutaa ystävälleen: ”Nyt ei ole aikaa hellyydelle, ota nyt se kiinni, nyt vauhtia, paisti karkaa”. Ja niinhän siinä kävi, jänis painui metsään ja Roni pelehti, nappasi puukapulan ja alkoi heitellä sitä.. Mäyris ei ollut hyvällä tuulella, kun kaikki oli jo lähes valmista, melkein pihvi. ”On se käsittämätöntä, eihän noista jätkistä ole mihinkään, niillä on aina vain kapulat mielessä”!