Kuvittele kuinka sinulla on tiedossasi erityinen ilta, johon haluat valmistautua viimeistä yksityiskohtaa myöten rauhassa ja varmuudella. Olet kutsunut luoksesi vieraan, joka saa sydämesi lyömään kiihkeämmin tai olet vihdoin ja viimein viettämässä ansaittua vapaailtaasi.
Näin myös Airel tuumaili, kun sai vieraakseen Puruveden saareen Hulin Kuopiosta isäntäväen matkustettua ulkomaille. Saari ei ollut iso, mutta siinä oli kuitenkin kolme kesäasumusta. Sileäkarvainen kettuterrieri Airel viekoitteli ja onnistui samaan ajokoira Hulin mukaansa iltakävelylle. Pariskunta viipyi reissullaan pari tuntia, asteli sitten kohti majapaikkaansa iloisena ja hyvin tyytyväisenä hännät vipottaen. Olivat löytäneet toisensa, mutta kyllä jotain muutakin. Olivat silmin nähden onnellisia, olivat päässeet nauttimaan koiruuden vapaudesta, olivat olleet aromaterapiassa.Saaren toisessa päässä mökkiläinen oli tyhjentänyt huussinsa pellolle. Airel ja Huli käyttivät tilaisuutta hyväkseen, pyörivät mutakylvyssä aromaattisten tuoksujen hyväillessä hajuhermoja ja rentouttaen yhdessäoloa, olivat aromaterapiassa, luontaishoidossa, joka keskittyy mielen ja koko kehon hoitamiseen. Hoitomuodon juuret lienevät Kiinassa vuosituhansien takana.
Pääsin ilkkumaan ystävälleni palatessani myös matkalta ja kuinka hyvältä tuntuikaan vahingonilo! Minua odotti mökilläni Keuruun ja Ähtärin korvessa kääpiömäyräkoira Lyyli, joka oli myös ollut sijaishoidossa. Lyyli oli viettänyt koiranpäiviä, kun hoitajana oli ollut eläinlääkäriperhe: oli saanut hoivaa ja mieluisinta ruokaa, elävää ravintoa ahvenia päivittäin.
No mitä koira tekee, kun ei jaksa kaikkea ruokaansa syödä? Tietysti piilottaa! Lyyli oli iloinen palatessani, ilopissatkin pääsi. Pian mäyris kuitenkin asteli liiterin taakse, sinne, missä se ei yleensä käy, viipyi ja viipyi. Oli mentävä oikein katsomaan, mikä on niin kiinnostavaa, niin mukavaa, mikä voittaa isännän kotiinpaluun. Mitä?! Lyyli oli aromaterapiassa, oli pyöriskelemässä viikko sitten kuoppaamansa hauenpään ja ahvenien päällä. Voi sitä aromaattisten tuoksujen löyhkää. En huutanut, en voinut kuin nauraa. Näin sitä oma koira puree, kun vieraalle nauraa.
Lyyli joutui saunaan. Ensin koiranshampoopesu. Kun ei tehonnut, niin sitten mäntysuopaa turkkiin, sitten Rexona-suihkugeeliä. Mitä vielä, pesu oli turhaa. Lyylin aromaterapia oli kestotuoksuista, oli ollut, kuten markkinointiesite kertoo, luontaishoitoa, joka keskittyy mielen ja kehon hoitamiseen tuoksujen avulla ja on pitkävaikutteinen.