Pikku-Matin autosta on kumi puhjennut, purukumilla sen paikkasimme. Näin laulelin sunnuntai-iltana, kun kaikki oli ohi, mennyttä painajainen, mitä ei saa tapahtua, mutta kun vain sattui.
Olin tulossa Petäjävedeltä katsastamasta kyliä. Auto, vanha passatti, kulki tasaisesti, kävi jopa niin hyvin, että saatoin ajatella, että kyllä se autoonkin sopii, nimittäin se, että vanhana vertyy. Pian näkyivät jo Keuruun valot, tuli vastaan jo Jukojärven tienhaara. Olipa kaunista, oli niin puhtoista tuo uusi lumi puiden oksilla ja kun vielä oli lähes täyskuu, niin kyllä siinä mieli lepäsi, kun auto kehräsi eteenpäin. Shellillä oli vilskettä, vaikka oli sunnuntai-ilta. Kun auto kulki eikä väsymyskään vaivannut, niin en poikennut kahville.Olin jo ympyröissä ja nekin loistivat. Mikähän minua vaivaa, ehdin jo ajatella, taidan pitää tästä kaupungista, kumma mies! Toinen ympyrä oli liukas, mutta passitti totteli ratinpyörittäjää. Väinönmarketin kauppahumu oli jo hiljentynyt. Mikähän tuo Terva oikein on, on varmaan ilmoitus siitä, että tervaakin on Keuruulla poltettu, milloin lie viimeksi? Mutta sitten auton nokan alta tulee savua. Katson lämpömittariin, on ihan normaali. Ajan sivuun Lomahotellin tienhaaran jälkeiselle levennykselle ja avaan konepellin. En tiedä, olisiko näin saanut tehdä, mutta tein kuitenkin. Siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Monia ongelmia on eteen tullut, mutta nyt konehuone on tulessa.
Muistan kai jostain infoiskusta, että tuli pitää tukehduttaa. Mutta mistäs nyt viltin löydän, ai onhan minulla paketissa uusi shaali, mutta en raaski, enkä ehdi avata pakettia. Yritän sammuttaa liekkejä karvareuhkalla, aidolla Fredrikssonilla, mutta eihän hattua ole sammuttamiseen tehty. Eipä sammu. On ne kummia nuo autoilijat, eivät reagoi mitenkään, vaikka auto on tulessa, ohi painavat. Eivät edes naiset pysähdy? Mutta mitäs pikkupoikana tehtiin, kun jokin oli vialla: tietysti puhallettiin. Ja nyt sitten iso mies puhalsi, minkä keuhkoista lähti. Se taitaa toimia? Toinen puoli moottoria ei enää ole tulessa, vaan savuaa ja pian kaikki liekit katoavat. En voi uskoa silmiäni, jotka ovat savun vaikutuksesta vetiset, en voi uskoa korviani, enkä keuhkojani. On siitä varmaan jotain hyötyä, että ei ole tullut tupakkia tupruteltua kertaakaan.
Kaasuttajan bensaletku oli löystynyt ja laski polttoainetta moottorin päälle ja siitä oli syntyä sen tarinan, siis passatin loppu. Kai jossain vaiheessa sekunninkymmenyksen ajattelinkin, että antaa palaa, en riskeeraa terveyttäni. Nyt puhalsin ja varmasti hengitin hiilivetyjä ja muita sopimattomia kaasuja, mutta olen hengissä ja autokin on tolpillaan. Jäähdyttelin moottoria 10 asteen pakkasessa puolisen tuntia, kiristin bensaletkun ja suuntaisin kohti Pihlajaveden korpea. En osaa laulaa, mutta nyt oli laulun paikka. Pikku-matin autosta on kumi puhjennut, purukumilla sen paikkasimme.