Taustoja tutkiva joutuu kysymään, missä vapaa ajattelu pesii
Keskisuomalainen julkaisi 27.5. STT:n uutisen, jossa Vapaa-ajattelijain liitto kritisoi peruskouluissa Opetushallituksen ja Seurakuntien Lapsityön keskus ry:n järjestettävää Virsivisa-kilpailua. Liitto katsoo, että virsien tuominen muille kuin uskonnon oppitunneille on ristiriidassa uskonnonvapauden ja opetuksen tunnustuksettomuuden kanssa.
Jos tämä olisi ollut ensimmäinen kerta, asian voisi sulattaa, mutta Suomen Vapaa-ajattelijain Liitto ry:n puheenjohtaja Petri Karisma haaveili tulevaisuudesta kirjoituksessaan ”Suomesta tunnustukseton valtio” (Ksml 8.8. 2013). Kirjoitus ei ole kiihkomielinen mutta herättää kysymyksiä.
Saman päivän lehdessä on artikkeli, missä eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja katsoo, ettei ole aihetta puuttua kanteluun, mikä koski Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtajan Sari Sarkomaan suvirttä käsitellyttä kirjoitusta. Onko kirjoituksilla sidos toisiinsa, on vaikea sanoa, mutta apulaisoikeusasiamies kertoo huomioineensa sen, että ”suvivirsi on vahvasti suomalaiseen traditioon vakiintunut ja perinteinen osa koulujen kevätjuhlia”.
Suomen Vapaa-ajattelijoiden liitto ry. ilmaisee olevansa poliittisesti sitoutumaton, vuonna 1937 perustettu yhdistys. Nyt liitolla on jäsenjärjestöjä, joihin kuuluu noin 2 000 jäsentä.
Mitä yhteistä on vapaalla ajattelulla, Suomen Vapaa-ajattelijoiden liitto ry:llä, Eroa kirkosta ry:llä, Tampereen Vapaa-ajattelijat ry:llä, Vakaumusten tasa-arvo VATA ry, Vihreät De Grönä –puolueella?
Kun katselee noiden organisaatioiden aatteellista pohjaa, on hyvä kysyä, ovatko seuraavat esitetyt päämäärät – ”yksilön ja ajatuksen vapaus, suvaitsevaisuus, vastuu muista ihmisistä, luonnosta, uskonnottoman elämäntavan ja tapakulttuurin leviämisen tukeminen ja tätä kautta ajatuksenvapauden toteutuminen” – yksilön todellisen vapauden kunnioittamista ja mitä ihmeen tekemistä on mainituilla organisaatioilla vapaan ajattelun kanssa? Mainitut yhteisöt korostavat vapaalla ajattelulla vapaa-ajatteluaan ja tarkoittavat uskonnosta vapaata ajattelua ylistäen ateismia.
Yhteisöjen ideologiassa toistuu sana jumala tai paremminkin jumalattomuus. Kun vapaa-ajattelijat eri yhteisöissä korostavat toimintaa, missä jumala on epäuskottava, mitä useimmin ihmisen ongelman synty ja juuri, niin tuota näiden yhteisöjen varsin laajaa julkaistua materiaalia lukiessa jumala-pakoisuus osoittaa suurta ahdistuneisuutta ja ennen kaikkea jumalisuuden läsnäoloa.
Kun itse asiasta, uskoako vai ei, on noussut läpi yhteiskunnan kulkeva juna, on tärkeää miettiä, mitä poltto-ainetta tuo menopeli käyttää. On trendikästä todeta, etten usko Jumalaan, olen vapaa ihminen.
Vapaa-ajattelijat liittonsa vain 2 000 jäsenen avulla ovat masinoineet Vakaumusten tasa-arvo ry:n kautta Eroa kirkosta -kampanjan, jossa eroprosenttia käytetään sumeilematta eroamisen perusteluna. Onko tämä vapautta, ristiriidassa ylistetyn suvaitsevaisuuden ja ihmisen kunnioituksen kanssa?
Miettikääpä vapaa-ajattelijat eri yhteisöissä, onko vastustamamme jumalisuus niin suuri voima, että sen pysäyttämiseksi on valjastettava mitä moninaisimmat, myös epäeettiset, konstit? Unohdatteko tuossa työssänne oman jumalanne vai väitättekö, ettei teillä sitä ole?