Joulu meni ja uusi vuosi tuo monia muutoksia. Uudet kunnanluottamushenkilöt lähtevät toteuttamaan niitä lupauksia, mitä ovat antaneet viime syksyn aikana. On tapana ollut sanoa, että älkää uskoko joulupukkia, ainakaan silloin, jos harmaaparta tuo ylisuuria lahjoja, lupailee maat ja mannut. On turha kuvitella, että olisi ilmaisia lounaita.
Tuttavani Haapamäellä joutui miettimään, toiko posti hänelle kirjekuoressa koko Keuruuta koskevan joulupukin uudenvuoden lupauksen, kun hänet määrättiin saamassaan labralähetteessä Jyväskylään ja vielä kolmena päivänä peräkkäin. Tuttavani on aina hillityn korrekti, mutta kun hän näytti lähetettä puolisolleen, niin varsin lievästi sanottuna mieheltä paloi hihat. Mies soitti Keuruun terveysasemalle ja siellä sairaanhoitaja rauhoitteli kysyen miksi ne sinne Jyväskylään sen lähetteen ovat kirjoittaneen? ”Älkää kuvitelko, että vaimoni kolmena aamuna peräkkäin köröttelee Jyväskylään. Tiedättekö, paljonko Haapamäeltä on matkaa Jyväskylään ja paljonko kolme reissua tekee yhteensä`? Paljonhan se, sairaanhoitaja koetti rauhoitella. ”Kyllä se tekee lähes 500 km yhteensä!”
Ei tässä ole järkeä. Sairaanhoitaja oli samaa mieltä ja muutti lähetteen Keuruun terveyskeskuksen labraan. Eli lopussa kaikki hyvin. Esimerkki kertoo paljon enemmän ja synnyttää kysymyksen, miksi näin tapahtuu. Tämä tuttavani esimerkki ei ole ainoa. Itselläni on onneksi suht’koht hyvät hampaat. Kerran jouduin kuitenkin varaamaan aikaa hammaslääkäriin. Sainkin ajan helposti. Pääsin kysymään, mihinkäs minun on tultava. Ystävällisesti nainen kertoi, että aika on Tellervonkadulla. Tellervonkadulla? Missä se Tellervonkatu on, missä päin Keuruuta? Se on Taulumäelle päin mennessä. Taulumäelle? Onko Keuruullakin Taulumäki, miten ihmeessä Keuruulla voi olla Tellervonkatu ja Taulumäkin, kun nämä paikat löytyvät Jyväskylästäkin. Kyllä, tämä hammaslääkäriaika on Jyväskylään.
Tuttavani oli hillitty, mutta minä en. ”Totta vie tiedän, missä Tellervonkatu on, kun olen asunut viereisellä Puutarhakadulla”, melkein huusin puhelimeen. ”Tiedättekö paljonko Pihlajavedeltä tulee matkaa Tellervonkadulle?” En voi mitään, olen saanut tällaiset ohjeet. ”Sinne tulee tarkalleen 106 km ja sama vielä takaisin.” En jaksanut kinastella naisen kanssa ja ajoin sinne Tellervonkadulle,
Sujuihan se homma, operaatioon meni vain 16 minuuttia ja sitten takaisin. Eli 3,5 tuntia ja 220 km meni siihen 16 minuutin toimenpiteeseen. ”Nyt teidän ei ole hyvä syödä kahteen tuntiin,” sain ohjeen. Sitä noudatin ja ajan kuluttua söin karjalanpiirakkaa teen kanssa kotona. ”Paikka irtosi,” huusin vaimolleni. Ei siinä auttanut muuta kuin soittaa taas ajanvaraukseen. Siellä kovin ystävällinen naishenkilö ymmärsi tuskan ja kertoi, että kyllä teidän on mentävä uudelleen hammaslääkäriin. Ai sinne Tellervonkadulleko? Niin sinne kyllä!
En uskonut enää naista, enkä suostunut toistuvaan simputukseen. Eli keuruulaiset, älkää uskoko byrokratian mielivaltaan, vaan tehkää niin kuin tuttavani mies Haapamäeltä. Vaatikaa järjen käyttöä. Yleensä se voittaa.