Haluamme kaiken valmiina, jotta meillä olisi aikaa. Kiirehdimme ja juoksemme, jotta meillä olisi mahdollisimman paljon aikaa arki-iltoina. Olemme tehokkaita, jotta meille jäisi itsellemme viikonlopuksi vapaa-aikaa. Arjesta selvittyämme voidaksemme kokea onnistuneemme meidän on pidettävä kiirettä viikonlopussa. Kun olemme viikonloppuna ahertaneet läpi mitä monipuolisimman ohjelman, niin jaksamme aloittaa arjen. Näinhän se menee. Jos ei muuten, niin markkinamies kyllä huomauttaa, ettet ole ihminen etkä mikään, olet laiska, jos et harrasta. Ja jos et jaksa, niin onhan niitä monenmoisia piristäjiä, ilopillereitäkin.
Kehitämme koko ajan uutta tekniikkaa, toimintakulttuuria, yhä vain tehokkaampia menetelmiä.
Puhelimen käyttö on jo pitkään ollut yhteiskunnan peruspalvelu. Vain puhelinkoneena se ei myy, eikä näin ole markkinamiehelle mikään rahasampo. Jotta puhelimesta saatiin jonkinmoinen status-symboli, on tehty mittavasti työtä ja tässä innovaatiossa näkyy selkeästi suomalainen kädenjälki. Nokia synnytti Suomen, loi maailmalle uuden ajattelun, teki maastamme Nokia-riippuvaisen ja mitä jäi käteen? Ikävä kyllä, paljon sellaista, mikä on 95 –vuotiaalle Suomelle vierasta. Suomi oli pitkään riippuvainen Ruotsista, sitten Venäjästä ja lopulta Nokiasta. Ja kaikissa lopputuloksena oli syvä trauma. Nokialla oli avaimet uuden inhimillisen suomalaisen elämän voittamiseen, mutta amerikkalainen maailmankatsomus vei voiton ja taas olemme narussa.
Suomalaisen lukutaito on maailmanluokkaa. Kirjoittamisessakin pärjäämme kansainvälisissä vertailuissa. Ennen kirjoitimme kynällä, sitten kirjoituskoneella, nyt tietokoneella. Kirjoittamisen suhteen on nähtävissä myös Nokia-ilmiö. Kirjoittajan työkaluna oli 1980-1990- luvuilla Word Perfect –tekstinkäsittelyohjelma, joka oli silloin tekstinkäsittelyn de facto –standardi. Kun tämä WP myytiin ensin Novellille v. 1994 ja myöhemmin v. 1996 Corelille, niin tuhottiin kirjoittamisen ilo ja vapaus. Nyt 2010-luvulla kirjoittaakseen on käytettävä monitoimiohjelmaa, sellaista, millä on tehtävissä satoja eri toimintoja. Kun ohjelmaan työnnetään yllin kyllin tavaraa, niin ylpeänä voidaan julistaa, mitä kaikkea kirjoittaja voi tehdä. Eli kun hankit uuden vaikkapa Microsoftin Office-paketin, niin kirjoituksesi on valmis ennen kuin ehdit aloittaakaan. Olet kirjoittaja, kun koneessasi pyörii riittävän tehokas ja monipuolinen ohjelma.
Elämästämme on tehty helppoa. Meidän ei tarvitse kuin painaa nappia, niin voimme puhua puhelimella, joka samalla on mukanamme kulkeva toimisto. Meidän on enää vaikea löytää ihan tavallista esim. puhelinta, jolla vain soittaisi. Nyt meidän on hankittava puhuaksemme hipaisulaite, jonka käyttö puhumiseen käytettävänä vempeleenä on jäänyt puhelimeen työnnettävien mitä moninaisimpien ominaisuuksien jalkoihin. Kun kirjoitamme, niin emme voi sitä enää tehdä kirjoitusohjelmalla, vaan joudumme käyttämään monitoimiohjelmaa, minkä käytössä kirjoittaminen on sivuseikka. Kun tallennamme näkemäämme, niin meille tarjotaan satojen ominaisuuksien ”tietokonekameroita”, joiden myyjä huijaa ostajaa, kun samaan lopputulokseen pääsisi, parempaankin ihan tavallisella kameralla, missä ei ole niitä ylivertaisia ominaisuuksia, ainoastaan hyvä objektiivi.
Tämä on markkinataloutta. Tämä myymisen ja ostamisen vimma synnyttää työpaikkoja, tekee meille tuotteita, joita emme tarvitse, mutta joita ilman emme voi elää. Vauhti vain kiihtyy, olemme syvällä oravanpyörässä, mistä ei ole ulospääsyä. Ei ole, jos jatkamme niin kuin muutkin tekevät, mutta vaihtoehtoja löytyy, uskot tai et.