Tämän kysymyksen kohtaa jok’ikinen Suomen kunnanvaltuusto. Tämä kysymys ei ole vieras Keuruullakaan. Kuntahan on sama kuin kuntalaiset. Millainen kunta on, tarkistetaan aina neljän vuoden välein. Nyt kansa on puhunut, on ollut tapana sanoa, kun runsas viikko siten kunnanvaltuustot saivat uudet valtuutettunsa.
Tällä hetkellä on siis kunnanvaltuusto, joka väistyy ja on kunnanvaltuusto, joka valmistautuu ottamaan vallan. Silloin kun demokratian asema kunnassa on heiveröinen, niin lähes aina ”syrjäytetty” valtuusto tai sen takana hääräämä johtava virkamiehistö, pyrkii tekemään viime metreillä ”säilyttämistemppuja” ja näin kaventamaan uuden juuri kansan valitseman valtuuston valtaa ja itsemääräämisoikeutta.
Tällainen episodi nähtiin selkeästi Jyväskylässä. Loppukesästä, siis useampi kuukausi ennen vaaleja, uutisoitiin rehellisesti Jyväskylän vaikeasta taloudellisesta tilanteesta ja vedottiin kaupunginvaltuutettuihin valtuustosopimuksen synnyttämiseksi ennen vaaleja. Kerrottu ajatus oli jalo, mutta sen alta paljastui selkeä valtapolitiikka. Vanha valta halusi sitoa kansan valitseman uuden vallan kädet etukäteen. Tämä ei onnistunut. Mitä tapahtuikaan? Jyrkimmän ennen vaaleja masinoitua valtuustosopimusta vastaan hyökkäsi perusturvalautakunnan puheenjohtaja Riitta Mäkinen (SDP). Kansa vastasi Mäkisen kaatamaan valtuustosopimukseen vaaliuurnilla nostamalla Riitta Mäkisen ylivoimaiseksi äänikuningattareksi ohi Pekkarisen, Virkkusen, Wallinheimon ja Paloniemen. Valtuustosopimuksen näkyvin ja äänekkäin jyrääjä pitkäaikainen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Veijo Koskinen sen sijaan putosi kokonaan valtuustosta.
Tämä Jyväskylän vallan säilyttämisyritys ei ole ainutlaatuinen. Esimerkkejä löytyy paljon lähempää, kotoiselta Keuruultammekin. Miksikäs muuksi voi lukea kesäkuista väkipakolla hyväksytettyä Keuruun kunta- ja palvelustrategia 2017 –asiakirjaa. ”Kuntastrategiassa määritellään Keuruun asema Suomen kuntien joukossa. Palvelustrategiassa määritellään pääperiaatteet palvelujen järjestämiselle ja tuottamiselle. Keuruu 2017 -kunta- ja palvelustrategiaa on valmisteltu vuodesta 2010 lähtien. Aiheesta on pidetty eri teemoilla useita valtuustoseminaareja. Strategiassa kuvataan Keuruun kehittämistyön painopisteet vuoteen 2017 saakka.”
Tuota kaupunginjohtajan työstämää uuden valtuustokauden (2013-2017) asiakirjaa on kuulemma jatkossa pidettävä toimintojen ohjenuorana. Tämä Jyväskylän temppu ei onnistunut Jyväskylässä, mutta Keuruulla kyllä. Nyt Keuruu on saanut uuden itsenäisen kaupunginvaltuuston, joka laajan vuoropuhelun ja yhteistyön kautta synnyttää uuden toimintakulttuurin ja näin joutuu katsomaan ”vanhan vallan säilyttämisyrityksiä” lähinnä huvittuneena uskoen omaan kykyynsä viedä Keuruuta eteenpäin keuruulaisten toivomalla tavalla saamansa valtakirjan turvin ja myös velvoittamana.