Perässähiihtäjinäkö jatkamme?

Lunta tulee tupaan, eikä vain Keuruun varuskunnan lopettamisesityksen kautta. Eikö olisi jo korkea aika korjata kurssia, miettiä, mikä meni pieleen ja lähteä luomaan uutta Keuruun tulevaisuutta?. Varuskunnan lopettamisesitykselle ei löydy selkeitä järkisyitä, täysin syyttömiä ovat itse kohteessa työskentelevät, jotka ovat joutuneet selkeän ja räikeän poliittisen pelin uhreiksi. Tämänkään toteaminen ei lämmitä, eikä vielä tuo ratkaisua koko seutukuntaa järisyttävään, kaikkien kaupunkilaisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavaan tragediaan.

Ikävän lopettamisesityksen todellisia perusteluja on turha peräänkuuluttaa. Toteutettu tapa on kuin Keuruun toimintakulttuurin ohjekirjasta. Vaikka hyvä hallintotapa edellyttää esitysten selkeää perustelua, niin on turha odottaa, että hallinto myöntyisi avaamaan todellisia vaikuttumia, ”sylttytehtaita”.  Uskokaa nyt, kansan viisaudessa on paljon perää: Sitä saa, mitä tilaa!

Kun asia on toiminnaltaan niin ”tuttua” päätäntää, niin oman toiminnan arvioiminen on edellytys uuden kestävän tulevaisuuden luonnille Keuruulla. Tähän asti uuden synnyttämisessä Keuruulla tärkein ja vaikein ongelma ei ole ollut uuden luonnissa, vaan siinä, että asia on pystyttävä ensin ”myymään” virkamiehille. Tämä on tärkein syy Keuruun alasajoon koko 2000-luvulla ja myös varuskunnan tämän päivän tappioon. Keuruu on ja on ollut liian haavoittuvainen ulkoapäin tuleville uhkille. Hyvän hallinnon tulisi olla avointa ja sen kautta omia työntekijöitä ja myös päätöksiä puolustava.

Puolustushallinto pääsi tekemään ”vanhanaikaisen” esittäessään Keski-Suomen kahden toimintayksikön lopettamista. Keuruun sisäinen puolustus ei pystynyt vastaamaan ulkoiseen uhkaan ja nyt näemme tuloksen. Yhtä hyvin voisimme katsoa Keuruulla 2000-luvulla menetettyjä muita valtion työpaikkoja. Trendi on sama. Sisäisesti heikko hallinto ei ole pystynyt puolustamaan vahvaa ulkoista hyökkäystä. Noin 100 Keuruun aiemmin menettämälle työpaikalle ei löydy järkisyitä, ei pitäviä perusteluja aivan viimeviikkoisen varuskunnan lopettamisesityksen tapaan.

On kovin naiivia osoittaa sitten aktiivisuutta, kun juna on jo lähtenyt ja kurat ovat housussa. Toimintakulttuurin on muututtava, jotta ihmisarvoinen eläminen Keuruulla mahdollistuu. Koko 2000-luvun Keuruu on ollut kuin pikkupoika, joka vakuuttaa, etten minä, isä, ole mitään tehnyt, minä vain menin isojen poikien mukana. Tämän sopulikäyttäytymisen on päätyttävä, Keuruun alasajon sallimisen on loputtava, jotta voimme selviytyä. Perässä hiihdon aika on ohi. Rankaisumentaliteetin käyttäminen kaupungin sisähallinnossa luovuuden lähteenä, eivätkä sen paremmin toimintaa perustellusti kritisoivan kansalaismielipiteen nujertamisyritykset, kuulu enää suomalaiseen 2000-luvun yhteiskuntaan.

Toimintojen avaaminen paikallislehden palstoilla on tärkeää kaupunkilaisten informoimiseksi, mutta on kovin nurja ainoa tapa avoimen hyvän hallinnon kannalta. Varuskunnan ja suunnattoman asiantuntevuuden menetyksen paikkaamiseen löytyy kyllä muita keinoja kuin paikkakunnalta muutto. Pallo on Keuruun operatiivisella johdolla. Jotta pallo saadaan pyörimään, edellyttää tämä täydellistä muutosta, yhteen puhaltamisen hengen luontia, toiminnan täyskäännöstä, häirintäkulttuurin päättämistä, tietoisuutta siitä, että päätökset tehdään kaupunkialaisia, eikä vain päätöksentekijöitä varten.