Itsepetoksen kautta keskittämiseen

KSML:n pääkijoituksessa  1. 2.2011 Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg peräänkuuluttaa  alkaneessa eduskuntavaalikampanjoissa todellisia ongelmia. Hallberg toteaa nykyistä sosiaalisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan tavoitteen ainakin tähän saakka jääneen vaalikeskustelussa taka-alalle, mainiten mm. alueellisen eriarvoistumisen.  Hallbergin ajatukset ovat perusteltuja ja eikö smal talkin voisi todella lopettaa. Viime vuosina olemme saaneet nähdä, miten varsinkin Suomessa keskittämisestä on tullut vallan strateginen työväline. Pihlajavesi oli aikoinaan itsenäinen kunta, mutta toisen maailmansodan traumat jättivät jälkensä, 132 pienen kunnan miestä kaatui, ja kunta liitettiin vuonna 1969 Keuruun silloiseen kuntaan, nykyiseen kaupunkiin. Pihlajaveden tarina traagisuudessaan etsii vertaistaan. Niin Pihlajavedellä kuin monilla muillakin itsenäisyytensä menettäneillä alueilla kehitys on kulkenut tai kehitystä on ohjattu kuntataajamien suuntaan. Kaikki on tapahtunut kuin varkain, kuin muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut. Ensin menee koulu, sitten posti, pian kaupatkin. Näin palvelut ajetaan alas.

Keuruu ei ole mitenkään suuri poikkeus Suomessa. Keski-Suomen kirkkaus on elänyt siinä uskossa, siinä valtauskonnossa, kuin muutkin pienet kaupungit ja noudattanut yleistä trendiä. Laaja Keuruu on todistanut, että jos ihmiset asutetaan keskustaajamaan, niin kaupungin palveluiden kulut ovat vähäisemmät. Valitettavasti näin se kyllä on. Tietysti herää kysymys, mitä sitten esim. Haapamäellä ja Pihlajavedellä tehdään? Vastaus on kovin yksinkertainen: Annetaan markkinatalouden hoitaa. Tätä hoitamista on sitten ihmetelty ja ainakin Pihlajavedellä ajatus on toiminut ihailtavalla tavalla. Palvelut ovat menneet, sen mukana väestö on vanhentunut ja pudonnut jo 400:n korville. Tässä kehityksessä on tapahtunut kuitenkin uskomatonta. Tämä kehitys on tuonut Pihlajavedelle uuden mahdollisuuden. Tuskinpa Keski-Suomesta löytyy toista luonnoltaan yhtä monimuotoista entistä kuntaa. Pihlajaveden luonto ja eläimistö on runsas, on karhua, ilvestä, sutta, ahmaakin ja mitä moninaisimpia kasveja. Haapamäki on pistänyt vastaan keskittämisen mahtikäskylle ja onnistunut vastarinnassaan. Haapamäki kiinnostaa nyt,  Pihlajavesikin nyt luontonsa puolesta.

Näin siis ruohonjuuritasolla. Keski-Suomen yksi merkittävä keskustaajama Keuruukin on joutunut samaisen uskonnon kohteeksi kuin Pihlajavesikin. Keuruun selviytymisen mahdollisuudet ovat olleet Keski-Suomen tasolla keskimääräistä paremmat. Seutu on kiinnostanut yrityselämää ja sen kautta uusia asukkaita. Kuitenkaan Keuruu ei ole ottanut tosissaan koko maan valtauskonnon ideologiaa, ei ole tätä tehnyt varoitteluista huolimatta. Liian monella on ollut ajatus, ettei kukaan tai mikään Keuruuta syö tai edes uhkaa. Keuruu on Keski-Suomen perinteikkään kunta, eikä sitä kukaan tai mikään muuksi voi muuttaa. Tämä on totta, mutta tämäkään ei ole riittävä puolustuksen lukko. Näin se vain on mennyt, että ensin Keuruu menetti, ”kun muuta vaihtoehtoa ei ollut”, verotoimiston, sitten poliisin, oman työvoimatoimiston, ammatillisen koulutuskeskuksen, nyt vuoden 2011 alusta oman terveyskeskuksensa ja sama tahti jatkuu, pian menee sosiaalitoimikin. Jos joku uskossa oleva väittää tuon olleen välttämätöntä, niin tulkoon esiin todisteluineen.

Keuruu, niin kuin muutkin Keski-Suomen kunnat menettävät elinvoimaansa peruspalveluiden siirron vuoksi. Taas kehdataan vakuutella, ettei ole muuta vaihtoehtoa. Tämä maan valtauskonto ei päätä ruokahaluaan Keuruuseen, Saarijärveen, Jämsään tai Äänekoskeen. Olemme saaneet lukea, että Jyväskylä menetti aluehallintoviraston Vaasaan. Sinne ”ruotsalaiselle omalle maalle” meni aluehälytyskeskuskin. Maanantain 11.1.2011 uutinen kertoo, että nyt maanmittaustoimistoja ollaan siirtämässä kokonaisuudessaan aluehallintovirastojen osaksi.

Jyväskylä on koettanut saada korvaushoitona menetyksilleen hajasijoittamisen murusta, mm. Maaseutuviraston, Opetushallitusta, Taiteen Keskustoimikuntaa onnistumatta päämäärässään. Näinhän se on, Pihlajavesi on saanut niellä Keuruun karvasta kalkkia. Jyväskylä on puolestaan syöttänyt Keuruulle pihlajanköyttä. Tässä prosessissa isännän roolista kiinni pitävälle Jyväskylälle on jäämässä luu käteen. Keskittämisopin mukaan elämä sijoittuu Helsinginniemelle ja sen lähituntumaan. Koko maan on tätä mahtikäskyä noudatettava ja hyväksyttävä maan alasajo metropolin ehdoilla. Tässä on työsarjaa tuleville uusille Keski-Suomen kansanedustajille. Tässä työssä hyvä tahto ei enää riitä, on pystyttävä käyttämään kyynärpäitä, sanan voimakasta säilää ja terävää kynää, neuvottelutaitoa