Pian me nautimme metsiemme makuja, arvomarjoja juhlapöydissä. Tunnettua on, että suuri osa metsämme annista, sienistä, mustikasta, vadelmasta kuin puolukastakin on jäänyt metsäneliöiden ruoaksi tai putoamalla maahan lannoitteeksi. Suomalaisia on patistettu metsään, ei vain marjaan ja sieneen, vaan ennen kaikkea mieltä virkistämään. Houkuttelu ei ole täysin onnistunut. Suomalainen metsä koetaan vieraana, vain maalaisten ja ”jyväjemmareiden” temmellyskenttänä, varsinkin bisneksen muotona. Suomestakin on tullut markkinatalouden nimessä mallimaa, joka kuluttaa, ostaa, harvemmin itse kerää, laittaa ja valmistaa.
Viime vuosina suomalaiset marjafirmat ovat etsineet kotimaisia poimijoita heikolla menestyksellä. Tehokas ja tuloksekas toimintatapa löytyi ja metsämarjanpoimijoita kuskataan aina Thaimaata myöten. Tietysti voisi sanoa, että hyvähän se on, että metsän marjoista huomattavasti enemmän saadaan talteen. Tämä on tietysti hyvä asia. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että näitä ulkolaisia tehomyyriä, marjanpoiminnan imureita onkin tullut viime kesinä, ei vain satoja, vaan tuhansia. Eikä tässä kaikki. Nämä marjanpoimijat eivät ole tulleet Suomeen työntekijöiksi, vaan itsenäisiksi poimijoiksi, jotka maksavat olostaan Suomessa ja myyvät keräämänsä marjat marjafirmalle.
Vieläkään eivät hälytyskellot soi, mutta kun katsotaan, mitä tämä poiminta oikein on, niin karvat nouset pystyyn, mieleen työntyy ajatus, voiko näin häikäilemätöntä bisnestä olla, voidaanko ihmisiä käyttää orjatyövoimana, vaikkei kyseessä ole edes työsuhteinen toiminta? Poimijoilla ei ole työlupaa, he ovat vain ”kutsuttuna” vierailulla ja myyvät keräämänsä marjat marjafirmalle, joka pesee kätensä kaikesta, ainakin epämiellyttävästä, mikä koskee poimijoita ja niiden oleilua Suomessa.
Vaikka Suomessa on hyvin laaja jokamiehenoikeus, mikä koskee myös Suomessa käymässä olevia ulkomaalaisia, niin nyt on ylitetty se raja, mitä voidaan pitää korrektina. Marjafirmojen kaukaa tuomat poimijat tekevät juuri sitä, mitä heidän toivotaankin tekevän maksimaalisen saaliin saavuttamiseksi. Thai-poimija ei tiedä tai ei ainakaan ymmärrä, mitä jokamiehen oikeus sallii tai mitä se ei hyväksy. Tämä on täyttä hebreaa näille tehomarjastajille, joiden päivän saalis on monen laskennan mukaan päivässä se, mihin suomalainen poimija pystyy viikossa.
Jokamiehen oikeus turvaa asumisen lähiympäristön, mistä niin keuruulaiset, haapamäkiset kuin pihlajavetiset varsinkin mummot ja papat ovat vuosikymmenet marjansa omaan käyttöönsä omalta maaltaan vaivalla saaneet kerätyksi. Nyt tämä oikeus omaan marjamaahan on menetetty, kun tehoimuri on käynyt lähes talon nurkalla ja imaisset muutamassa kymmenessä minuutissa sen elämän ravinnon ja mielen virkistyksen, millä vanha ihminen on elämäänsä ylläpitänyt.
Varsinkin maaseudulla monet koulut jäävät tyhjilleen, kun oppilasmäärä vähenee. Näin kävi myös Ähtärin Inhan koululle. Kun koulu oli ollut riittävän kauan tyhjillään, niin kaupunki kauppasi entistä kouluaan. Ostotarjouksia tuli kaksi, joista kaupunginvaltuusto 16.11.2011 kokouksessaan valitsi enemmän tarjonneen ja myi näin entisen Inhan koulun 21 000 eurolla Korvatunturin Marja Oy:lle. Inhan koulu oli jo viime kesänä toiminut näiden Thai-poimijoiden majapaikkana, josta kukin poimija maksoi yöpymishinnan.
Hyvä on, että marjat saadaan metsästä käyttöön. Tästä lienevät kaikki samaa mieltä, mutta marjastuksessakin tulee noudattaa lakia ja hyviä tapoja. Kaikenlainen roskaaminen on kielletty, samoin kuin asumusta liian läheltä kerääminen ei ole sallittua. Tätä tämä villi meininki ei ole ottanut huomioon ja tämä ei todella ole tietämättömien kerääjien vika. Firma, joka kutsuu poimijat Suomeen, vaikkei kyse olekaan työsuhteesta, niin kantakoon vastuunsa ja noudattakoon lakia.
Toivottavasti Keuruulla kiertävä huhu ei pidä paikkaansa, jonka mukaan yhtenä vaihtoehtona Jukojärven koulun tulevaisuudelle on esitetty koulun myymistä marjafirmalle. Jos ostotarjous tulee, niin Keuruun kaupunki pitäköön päänsä kylmänä, ajatelkoon keuruulaista omaa työntekoa ja ennen kaikkea kunnioittakoon Jukojärven koulun perinteikästä menneisyyttä ja tämän päivän merkitystä Jukojärven kylälle.