Hyvää itsenäispäivän iltaa
Uskoisin, että tämä paikka on juuri oikea, kun puhumme itsenäisyydestä,
mitä se on ja mitä se on maksanut. Tällä paikalla tuskalla on paljon suurempi merkitys kuin muualla.
Kansalliskirjailijamme Eeva Kilpi kirjoitti:
Tervetuloa tuska!
Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.
Näin siis Eeva Kilpi ja tarkoitti, että tuska on osa elämäämme, että meidän tulee hallita tuskaamme. Se ei ole niin helppoa. Tässä vieressä 132 pihlajavetisen sankarivainajan kivi kertoo sanomattakin vaimojen ja lasten, isovanhempien ja sukulaisten, tuttavien suunnattomasta tuskasta.
Kysymyksen miksi, varmaan jokainen tähän kivirivin viereen asteleva kohtaa. Miksi Pihlajaveden oli uhrattava 132 miestään?
Klassinen vastaus ei lämmitä, jotta Suomi saattoi elää itsenäisenä. Tätä voisi jatkaa, jotta Pihlajavesi menettäisi jatkossa itsenäisyytensä. Katsoi asiaa miltä kantilta tahansa, vaikeaa on sitä ymmärtää.
Tuskan asiaa lienee hyvä katsoa sodan syistä, päämääristä käsin. Valta on aina kiehtonut maailman miehiä, naisiakin. Jotta minä voisin olla suuri, niin sinun tulee olla pieni tai ainakin paljon pienempi kuin minun. Minulla tulee olla paksumpi lompakko, minulla tulee olla enemmän vaurautta, maata ja metsää, minun tulee olla komeampi, minun tulee olla tavoitellumpi.
Naisten kohdallakaan paremmuuden tavoittelu ei ole vierasta. Minun tulee olla kaunis, kauniimpi kuin naapurin tyttö, minun tulee olla parempi. Naisen vihollinen ei ole mies, tai hyvin harvoin. Naisen taistelun kohde on toinen nainen.
Kysymys on vallasta. Todella kysymystä vallasta ei voi sivuuttaa, kun puhumme itsenäisyydestä. Kysymys on siitä, riittääkö minulle se, mitä minulla on vai pitäisikö minulla olla enemmän, vieläkin enemmän kuin naapurilla? Tietysti heti sanotaan, etteihän ihminen voi luonnolleen mitään. Totta, ehkä osittain. Suunnaton vapauden ylistys johtaa siihen, että kaikki mikä ei ole kiellettyä, on sallittua.
Jos koulussa kiusaamiseen ei puututa, niin tällä alistamisella on suunnattoman suuret seuraamukset. Alistamista tapahtuu, sitä on tapahtunut Suomen historiassa. Sota on juuri ennen kaikkea tätä. Pyrkimys lyödä toinen ja voida itse paremmin.
Pihlajaveden miehet rintamalla ja naiset kotona olivat aivan mahdottoman tehtävän edessä. Puolustaa kotia maailman suurvaltaa vastaan, on aivan mahdoton tehtävä. Pihlajaveden miehillä ja naisilla ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Tältä pojalta Pihlajaveden sankarivainajien työ ei ollut turha. Suomi sai pitää itsenäisyytensä. Tästä meidän on aivan kiistattomasti kiittäminen, teitä Manut ja Matit, Villet ja Pekat, mahdottoman tehtävän suorittaneita. Te olitte kuitenkin uhreja, kuin myös oli Pihlajavesi suurimmassa määrin. Pihlajavesi antoi suuremman panoksen itsenäisyyden säilyttämiselle kuin muut kunnat. Tätä ei kuitenkaan mitenkään huomioitu sodan jälkeen.
Suomi oli itsenäinen. Tämä oli päämäärä ja se saavutettiin. Kysymys ei ollut varmastikaan vierasta, miten kotiväki voi, miten vaimo ja lapset voivat, kun isä tai veli joutui sodan uhriksi. Pihlajaveden 132 miestä symbolisoivat sodan tuskaa. Näiden miesten perheiden kokemukset ovat jotain niin suurta, ettei sitä toinen voi käsittää. Sodalla lyötiin näihin perheisiin ikuinen tuskan leima. Tämä merkki kulkee isältä pojalle, äidiltä tyttärelle. Tästä Pihlajavesi kuntana sai kohtuullisen pian maksaa suuren hinnan. Itsenäisyys meni ja sen mukana itseluottamus.
Itsenäisyyspäivä on äärettömän tärkeä.
Se ei ole sivullinen, ei todella mennyttä ja kadonnutta kansanperinnettä. Itsenäisyyden merkitys on koko elämämme perusoikeus. Jotta voimme olla itsenäisiä, meidän tulee olla vapaita. Jotta voisimme olla vapaita, meidän tulee olla sinut itsemme kanssa. Emme voi saavuttaa sisäistä itsenäisyyttämme ilman, että olemme harmoniassa itsemme kanssa. Tätä keskustelua meidän on vaikea käydä, mutta kun ainakin kerran vuodessa käymme tässä sankarivainajien kivien vierellä, niin tällöin emme voi välttyä kohtaamasta tätä elämän perusasiaa.
Aina tämä itsenäisyysajatus on erilainen.
Tämän ajatuksen voi ulkoistaa ja miettiä, onko Pihlajavesi nyt itsenäinen? Tai ajatuksen voi siirtää kauemmaksi ja kysyä, onko Keuruu itsenäinen, mitä tarkoittaa todennäköinen tammikuun 2012 päätös lopettaa Keuruun varuskunta. Näin me toimimme, kun haluamme miettiä itsenäisyyttä. Me kierrämme todellista kysymystä, olenko minä itse itsenäinen. Haemme usein itsenäisyyttä muiden kautta, ulkoistamme kysymyksen?
Nämä miehet samoin kuin muut rintamalla ja kotijoukoissa olleet puolustivat Suomen itsenäisyyttä, antoivat elämänsä, tekivät kaikkensa, jotta meillä olisi asiat paremmin nyt kuin silloin ennen, jotta meidän ei tarvitsisi enää koskaan kohdata sotaa.
Onko sota välttämätöntä?
On, jos emme käy tätä keskustelua itsemme kanssa. Jos emme käy, niin pyrkimyksemme on voittaa ja alistaa toinen, jotta voisimme itse paremmin. Tässä sankarivainajien vieressä on varmaan hyvä ja perusteltua todeta, että eikö jo kaikki sota riitä, eikö sovinto ja rauha ole parempi vaihtoehto? Miksi kannamme kaunaa vuodesta toiseen, kun voisimme tulla tähän sankarivainajien viereen ja miettiä, miksi he kuolivat meidän puolestamme. Siksikö, että voisimme jatkaa sotaa vuodesta toiseen ja olla kahlittuja, sellaisissa kahleissa, mistä ei ole ulospääsyä. Kun sota jatkuu, niin näiden miesten työ on ollut turhaa. Sodan päättäminen, sovussa eläminen, on meistä itse kustakin kiinni. Tämä on todella helppoa todeta tässä 132 sankarivainajan vieressä. Heillä ei ollut vaihtoehtoa, meillä tänä päivänä on. Meille tarjotaan itsenäistä vaihtoehtoa, ottakaamme se vastaan. Ottakaamme rauha, jonka nämä miehet meille antoivat.
Antakaamme todellisille itsenäisyyden symboleille se asema, mikä kuuluu. Hyväksykäämme naisten äidillisyys, miesten perheen puolustaminen suurimpana yhteiskunnan turvallisuuden ja itsenäisyyden takeena. Kun tämän teemme, niin voimme ymmärtää, miten suuren pohjatyön nämä sankarivainajat tekivät omalla työllään. Eeva Kilpi toivotti tuskan tervetulleeksi. Uskon, että Pihlajavesi on jo tuskansa kohdannut. Tuska on mahdollisuus ja tuskan kautta nousee uusi elämä. Tätä odotamme ja toivomme, tähän uskomme.
Hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää pihlajavetiset, uudet ja vanhat sekä ennen kaikkea tulevat.