Jouluaamuna Kolehmanmäellä tähti loisti entistä kirkkaampana

Uusi voi olla vanhaa ja vanha uutta. Näin saattoi pohtia jouluaamun kirkossa  Kolehmanmäellä. Tavallista enemmän aamuvirkkuja vaelsi tuttua tietä aivan niin kuin ennenkin paikalle, mihin syntyi v. 1870  Ludvig Isak Lindqvistin suunnittelemana ja Lauri Heikki Kuorikosken rakentamana ns. Pihlajaveden uusi kirkko. Joulukirkossa oli muutenkin nostalgiaa, kun Lauri Oinonen tutussa ympäristössään toivotti pihlajavetiset tervetulleeksi jouluaamun klo 7:n kirkkoon. Keuruun seurakunta sai syksyllä onnellisesti päätökseen kirkon julkisivujen, kellotapulin ja sen katon kunnostus- ja pintakäsittelytyöt sekä kirkkoa ympäröivän puuaidan uusimisen. Remontin jäljiltä kirkko näytti vähintäänkin uudelta. Pöytä oli siis erinomaisesti katettu jouluaamun sanomalle.

”Viime kuukaudet ovat olleet levotonta aikaa”, siteerasi Lauri Oinonen Lapuan hiippakunnan piispaa Simo Peuraa ja jatkoi. Ympäri maailman, Euroopan ja nyt myös koti-Suomessa olemme saaneet lukea ikävistä uutisista, kasvavista vaikeuksista, joihin on sisältynyt viestejä väkivallasta ja nälänhädästä. Kaiken tämän levottomuuden keskellä kaipaamme levollisuutta ja turvaa. Onneksi meillä on joulu, joka katkaisee ahdistavien uutisten virran. ”JOULUYÖNÄ taivaasta kuulutetaan toisenlaista viestiä. Meille luvataan: maan päällä rauha ihmisillä.”

Jouluyön viesti on tervetullut. Tätä ilman emme voi elää, olemme avuttomia suurten globaalien ratkaisemattomien kysymysten ja oman levottomuutemme kanssa. Meistä ei ole sovinnontekoon toistemme, saatikka sitten Luojamme kanssa.

Jouluna voimme nähdä valon, jos haluamme, avaamme silmämme. Tähti on syttynyt. ”Jouluyön kirkkaus on merkki siitä, että hyvä Jumala muistaa meidät. Hän salli poikansa syntyä ihmiseksi ja Vapahtajaksi. Hän tarjoaa rauhaa ja sovintoa levottomille ja pelokkaille.” Jeesuksen syntymän kautta meidän ei tarvitse pelätä, eikä paeta. Meidän tarvitsee vain uskaltaa pyytää: ”Jumala, anna meille rauhasi”.

Lauri Oinonen puhui keuruulaisille ja totesi Joulun turvallisen sanoman koskettavan ihmissydämiä. ”Mutta se myös kutsuu rauhan ja sovinnon tekoon.”.  Me voimme tyytyä vähempään, voimme antaa myös toisenlaisia lahjoja. Riidoissa olevat voivat tehdä sovinnon, vääryyttä kokenut voi antaa anteeksi, puhumiseen voi vihan sijasta tulla ymmärtämisen halu. Voimme käydä katsomassa yksinäistä tai hakea hänet mukaan joulun viettoon. Antaessamme iloa toiselle, huomaamme pian aidon ilon työntyvän sydämeemme. Meillä on monta tapaa kulkea rauhan tietä.

Joulukirkko synnytti monelle uuden päivän, mieli virkistyi. Pihlajaveden kappelineuvoston Kalle Kuusimäki luki päivän sanan, lukukappaleen, miestoimikunnan Pertti Jartti, Matti Rajala ja Yrjö Ahola keräsivät kolehdin radiolähetykselle ja Seija Kuusimäki suntiona vastasi, ties jo monenko kerran, että puhtoisessa uudessa Pihlajaveden kirkossa taustat olivat ojennuksessa.