Lasten ja imeväisten suusta olemme tottuneet löytämään totuuksia. Useamman vuoden ajan olen käynyt Paimiossa kahden baijerinvuoristovihikoirani kanssa. Käynnit ovat yhden- kahden päivän mittaisia ja toistuvasti olen päässyt ihmettelemään, miksei vanhempi koiristani koskaan juo lainkaan vettä Paimiossa, ei siis koskaan. Toinen, Alvari, kyllä ihan normaalisti. Mutta tänään lauantaina 25.3. tapahtui ihme. Koirani Roni joi ja tämä tietysti ihmetytti. Nytkään vesi ei kelvannut ruokakupista, mutta sen sijaan katuojasta kevään sulamisvettä koira joi puolisen litraa!
Itse en juurikaan juo vettä, mutta nyt minun oli pakko maistaa hanavettä. Olen tottunut porakaivoveteen ja voin sanoa, että nyt ymmärrän koiraani. En tuota joisi kyllä minäkään kuin viimeisessä hädässä.
Kaikilla meillä on omat hassut tapamme. Jotkut keräävät matkamuistoja, minä vettä eri puolilta maailmaa. Otan siis hotellin vesihanasta vesinäytteen pieneen pulloon ja tutkin sen sitten Suomessa. Juuri juomani vesinäytteen maun perusteella voin sanoa, etten ainakaan metropoleista vastaavaa ”makuelämystä ole päässyt nauttimaan”.
Sain kuulla, että vesi on ns. Turun vettä. Hyvä Turun vesilaitos, kertokaapa veden juojille, mitä vesi sisältää. Tietysti Paimion vedessä voi olla putkijäämiä, mutta kun tämä on jatkunut jo pitkään, niin tämäkään vaihtoehto ei tunnu uskottavalta.
En tehnyt poikkeusta nytkään, otin vesinäytteen ja tutkin sen myöhemmin. Vesi on elämän eliksiiri, mutta ei ole ihan sama, mitä suustamme alas ”vedämme”. Kertokaa, mitä vettä koira ei suostu juomaan, mutta asukkaiden on sitä vastoin päivittäin nautittava.